Kun olin 20 kg ylipainoinen, kokeilin kotona tehdä polvet maassa etunojapunnerrusta ja lösähdin oitis nenälleni. Ajattelin, että ei tämä tilanne tästä ainakaan huonommaksi voi mennä?!

Itselläni tämä laukaiseva tekijä oli puhelimen selaaminen illalla - oma aika. Siitä tuli tapa, että siinä doomscrollatessa tuli mutusteltua jotain täysin kiinnittämättä huomiota syömänsä ruuan laatuun saati määrään.

Dude, sä voit tehdä vaikka yhden sarjan kyykkyjä ripotellen sinne tänne pitkin päivää! Räjäytä atomeiksi sun käsityksesi siitä, mitä treenaaminen tarkoittaa. Tutustu sun kehoon, nauti sen tuomista mahdollisuuksista ja näytä lapsille esimerkkiä, että liikkuminen voi olla ihan normaali osa päivää ja just niin mielikuvituksellista, kuin haluaa.

Pikkujoulusesonki lähestyy kovaa vauhtia ja näitä tapahtumia saattaa tipahdella kalenteriin useampia viikossa… eli bare minimum -suunnitelma kannattaa tehdä, jotta varmistat, ettet lisää vettä myllyyn (kärsimykseen & nuutuneeseen oloon) vuoden loppua kohti mennessä. Ettei ensi vuotta tarvii aloittaa taas ihan “nollasta”.

Ei rivien välistä neuvominen ja merkitsevät, viipyilevät katseet vyötärön seudulle motivoi ketään — yleensä ne vaan herättävät päinvastaisen, kapinallisen, asenteen pään sisällä. Siitä voi herätä ajatuksia, että "en muuten varmasti laihduta. Itsepähän kiloni kannan".

Yleisesti ottaen lannistajien suurimpana motiivina on kateus. Kun näkee ympärillään motivoituneita ja energisiä ihmisiä, se muistuttaa lannistajaa siitä, mitä itsellä ei sillä hetkellä ole. Pakkohan ne motivoituneet tyypit on vetää pilvilinnoista alas — jos itsellään ei ole hyvä olla, ei saa olla muillakaan.

Elämä on subjektiivista, ja niin on hyvinvointikin. Toiselle se tarkoittaa ruokien punnitsemista, kaloreiden laskemista ja tarkkoja treenisuunnitelmia. Toiselle se tarkoittaa fiiliksen mukaan menemistä ja tasapainoilua punaviinin ja elektrolyyttien välillä.

Jokainen tietää sanonnan ”liian hyvää ollakseen totta”, eikö? Meidät opetetaan pienestä pitäen karttamaan kaikkea, mikä kuulostaa liian täydelliseltä ja pelkäämään sellaista hekumallista fiilistä, koska täällä Suomessa normalisoidaan kädenlämpöistä elämää ja itsensä pienentämistä. Aina varoitellaan, että ei tuon kyllä noin hyvältä pitäisi tuntua. Joku on nyt varmasti pielessä. Ei tällainen energiataso ja voittoputki voi kauaa jatkua. Öö, tai sitten voi?

Aina tulee jotain odottamattomia haasteita, viimeistään matkan aloitettuasi. Siksi ehkä just nyt on riittävän hyvä hetki kääntää se uusi sivu elämässä, eikä sitten ensi maanantaina tai sit ku on se hässäkkä vähän rauhoittunut!

Mitä tarvitset onnistuaksesi isommassa tavoitteessa? Menee kaavalla; visio + yhteisymmärrys + taidot + palkkiot + resurssit + toimintasuunnitelma. Avaan, miksi jokainen noista on kriittisen tärkeä.

Uuden asian rutinoituminen edellyttää, että sulla on sen toteutumiseen selkeä “triggeri”, vihje tai assosiaatio, mihin uusi rutiini liitetään — näin sitä helpompi lähteä toteuttamaan. Suosittelen “habit stackingia”, eli hyödynnät jo vanhoja, olemassa olevia rutiinejasi ja yhdistät niihin jotain uutta samaan yhteyteen.

Tieto siirtyy käytäntöön vasta, kun sun arvomaailma ja päivittäinen toiminta on linjassa keskenään. Kun pitää huolen siitä, että keskittyy yhteen muutokseen kerrallaan — vaikka tuntuisi kuinka turhauttavalta — niin epäonnistumisprosentti on oikeasti aika pieni.