10 oivallusta 11 vuoden hyvinvointimatkalta, osa 2
6. Joihinkin asioihin pitää panostaa, koska jos jätät ne tekemättä, ne vaikuttaa negatiivisesti johonkin muuhun osa-alueisiin
Esimerkiksi liikkuvuudesta huolehtiminen/kehonhuolto. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä mäkin mieluummin jättäisin kehonhuollon väliin ja menisin suoraan penkkaamaan. Mutta tulisko siitä mitään muuta kuin itku silmään? Ei. Ei se treeni vaan kulje, jos joka paikkaa kolottaa, kiristää ja juilii. Jos haluaa saada priimatason treenin alle, on ensin suoriuduttava kunnialla siitä alkulämmittelystä ja pidettävä yllä edes jonkun tasoista liikkuvuutta. Muuten huomaa ihan välittömästi, että varsinainen treeni (=mukava asia) kärsii. Ja sitten ei hymyilytä.
Sama homma pätee myös uneen. Jos siihen ei panosta, niin sekin vaikuttaa sitten negatiivisesti niihin helppoihin osa-alueisiin, kuten treenien menestykselliseen suorittamiseen ja fiksujen aterioiden koostamiseen. Mulle uni on aina ollut vaikea toteuttaa (siis siitä on vaikea pitää kiinni, koska ”vielä tämä homma”, ”tässä ois vielä tuo yksi homma, ettei jää huomiselle” ja plaaplaaplaa. Vaikka varsinaista nukkumista rakastan enemmän kuin mitään!
7. Kaikkea ei voi priorisoida samaan aikaan
Kaikki kai tietää, että multitaskaaminen on yhtä kuin monien eri asioiden sössimistä samaan aikaan. Eli pitäisi siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, hoitaa se kunnialla maaliin asti ja aloittaa vasta sitten seuraava projekti. Pätee arjen askareisiin, työelämään, ja ylläri ylläri, myös treenaamiseen! Kun on päässyt aloittelijavaiheen yli treenaamisessa, ei kannata enää keskittyä moneen tavoitteeseen samaan aikaan. Uskalla priorisoida ronskilla kädellä.
Jos tavoittelee samaan aikaan maksimivoimatasoja ja parempaa hapenottokykyä, niin tulokset jää vähän sekaviksi. Keho ei tiedä, missä sen pitäisi kehittyä, jos siellä treeniviikon sisällä on vähän sitä sun tätä ja varsinkin jos treeniliikkeitä vaihdetaan joka viikko!
Ja sitten noin isommassa kuvassa koko elämän osalta pitää myös muistaa (ja on opittu kantapään kautta), että et voi keskittyä treenaamaan täysillä silloin, kun elämässä on meneillään joku iso muutos. Työpaikan vaihdos, uusi urasuunta, uusi opiskeluympäristö, muutto, pitkä reissuputki tai muu vastaava. Silloin pitää keskittyä siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeintä ja olennaista.
Ja jos taas arvomaailmassasi ykkösenä on olla menestyvä start-up yrittäjä just tällä hetkellä, niin et voi samaan aikaan olettaa hirmuisia ennätystuloksia treenien osalta. Pitkät päivät vaatii veronsa ja työajat on usein epäsäännölliset ja epäinhimilliset. Se mihin panostat, on aina jostain muusta osa-alueesta elämässä pois. Ja se on ihan okei. Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua.
8. Kipu kasvattaa luonnetta
Ei mukavuusalueella oikeasti tule tuloksia. Se on todettu kantapään kautta liian monta kertaa. Mulla mukavuusalue astuu esiin silloin, kun jätän treenivihon kotiin ja alan kiireisinä elämänvaiheina tekemään sitä sun tätä salilla, ilman tarkkaa suunnitelmaa ja nousujohteisuutta. Silloin hakataan vaan päätä seinään. Ja sinne mukavuusalueelle unohtuu helposti liian pitkäksi aikaa. Mutta heti kun ottaa jonkun tietyn suunnitelman treeneissä käyttöön, niin lähtee kummasti tulokset ylöspäin. Säännöllisessä tekemisessä on sitä jotain.
Ja siitä kivusta vielä. Ei koske pelkästään treenaamista, vaan yleisestikin kaikkia vastoinkäymisiä. Joku projekti alkaa hyvin ja lupaavasti, mutta sitten tulee lunta tupaan. Niistä kaikista oppii aina jotain.
Ja treenin osalta pakko sanoa, että kun on muutaman kerran päässyt itsepäisesti yli siitä hetkestä, kun pää huutaa ”ei jaksa enää” mutta jatkaa vaan, niin se kipurajan ylittäminen muuttuu joka kerta helpommaksi.
Ensimmäiset pari kertaa on toki hemmetin pelottavia. Mutta kerta kerralta, kun huomaa, ettei siihen kipuun kuolekaan, niin sarjan päätyttyä taas hymyilyttää. Ja jännällä tavalla tuntee olevansa enemmän elossa, kuin koskaan!
Kun siedät kipua treenatessa, siedät kipua myös muualla elämässä. Uskallat tavoitella suurempia juttuja, etkä enää heitä käsiä ylös ja antaudu, kun joku ensimmäinen karikko tulee vastaan. Siellä saattaa lennellä ärräpäitä, mutta itsepäisesti jatketaan vaan, eikö niin?
9. Itsensä vertailu muihin ei kannata koskaan
Kärvistelin pitkään vertailemalla omia treenituloksia muiden ihmisten tuloksiin. Varsinkin sarjapainoja. Kunnes tajusin, että ei ne oikeasti ole vertailukelpoisia. Ensinnäkin, taljat ja laitteet ovat jokaisella salilla hyvin yksilöllisiä ja niiden paino riippuu ihan valmistajasta. Jonkun salin taljassa 20 kg on höyhenenkevyt, toisella salilla 20 kg taljassa on pirun raskas. Riippuu niin paljon laitteesta. Ja jalkaprässeissäkin jo pelkästään kelkat tyhjänä vaihtelevat hirveästi. Jotkut eivät paina mitään ja Mayorsin salilla taas on kuulemani mukaan joku 300 kg tyhjänä painava prässi?! Että näin.
Ja sitten vielä se, että treenituloksiin ja menestykseen vaikuttavat ihan vaihtuvat muuttujat tosi paljon. Miten on nukuttu, miten on syöty, mikä on nesteytyksen taso, asenne, millä meiningillä on ennen treenattu jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omissa tuloksissakin oli pitkään paljon hajontaa. Huonosti palautuneena/heikon ravitsemustason päivinä olo on tietysti heikko kuin mikä, mutta viikon päästä siitä saattaa olla ihan eri meininki. Kunhan on huolehdittu perusasioista treenin ulkopuolella.
Keskity vaan olemaan parempi versio itsestäsi, äläkä mieti mitä muut tekee.
10. Hyvinvointi on jokaiselle yksilöllistä
Elämä on subjektiivista, ja niin on hyvinvointikin. Toiselle se tarkoittaa ruokien punnitsemista, kaloreiden laskemista ja tarkkoja treenisuunnitelmia. Toiselle se tarkoittaa fiiliksen mukaan menemistä ja tasapainoilua punaviinin ja elektrolyyttien välillä.
Toisen tapa toteuttaa hyviä elämäntapoja ei ole millään tavalla parempi kuin toisen. Tätä näkee hirveästi esimerkiksi Facebookin ryhmissä, joissa aiheena on terveellisemmät elämäntavat. Siellä joku laittaa ylpeänä kuvan syömästään ateriasta ajatuksella ”Jee! Tänään aloitin paremmat elämäntavat, nyt alkaa ryhtiliike!” — niin eiköhän siellä joku ilonpilaaja ole kommentoimassa töksähtävästi, että ”vaihtaisin kyllä tuon margariinin voihin” tai ”kalapuikot eivät ole terveellisiä”.
Vaikka eihän kukaan anonyymi kommentoija voi tietää, millaisista lähtökohdista tämä kyseinen henkilö on lähtenyt toteuttamaan niitä terveellisempiä elämäntapoja. Ei tiedetä lähtötilannetta, joten silloin ei ole kyllä oikeutta osoitella suurennuslasilla, mitä kaikkea korjattavaa sieltä löytyy. Ei pilata muiden iloa ja onnistumisia, eihän?
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
10 oivallusta 11 vuoden hyvinvointimatkalta, osa 1
