Elämä on subjektiivista, ja niin on hyvinvointikin. Toiselle se tarkoittaa ruokien punnitsemista, kaloreiden laskemista ja tarkkoja treenisuunnitelmia. Toiselle se tarkoittaa fiiliksen mukaan menemistä ja tasapainoilua punaviinin ja elektrolyyttien välillä.

Jokainen tietää sanonnan ”liian hyvää ollakseen totta”, eikö? Meidät opetetaan pienestä pitäen karttamaan kaikkea, mikä kuulostaa liian täydelliseltä ja pelkäämään sellaista hekumallista fiilistä, koska täällä Suomessa normalisoidaan kädenlämpöistä elämää ja itsensä pienentämistä. Aina varoitellaan, että ei tuon kyllä noin hyvältä pitäisi tuntua. Joku on nyt varmasti pielessä. Ei tällainen energiataso ja voittoputki voi kauaa jatkua. Öö, tai sitten voi?

Se fiilis, kun havahdut yhtäkkiä keskellä kirkasta päivää siihen, että vitsi mä tykkään mun arjesta. Ja seuraavalla sekunnilla muistat, että sulla ei edes ole mitään spesiaalia tapahtumaa tai reissua, mitä odottaa!