Hyvän arjen arvoa ei rahassa mitata
Se fiilis, kun havahdut yhtäkkiä keskellä kirkasta päivää siihen, että vitsi mä tykkään mun arjesta. Ja seuraavalla sekunnilla muistat, että sulla ei edes ole mitään spesiaalia tapahtumaa tai reissua, mitä odottaa — ja silti nautit ihan täysillä?!
Mulla piti ennen olla aina jotain spesiaalia mitä odottaa — joku matka, juhla tai muu tapahtuma, joka poikkeaa arjesta perustavanlaatuisesti. Ja nykyään? Tän vuoden puolella oon tajunnut vasta, että hetkinen…mulla ei ole mitään odotettavaa (kuulostaapa dramaattiselta) ja tunnen silti onnen hetkiä.
Miten rakentuu oikeesti kiva arki?
Jos nyt mietitään, että ennen elin viikonloppuja ja lomia varten, niin kyllä tää arjesta nauttiminen on ihan next-level asia siinä rinnalla. Se, millaisena oman arjen näkee, riippuu tietysti…
työtilanteesta — vituttaako joka päivä mennä töihin, vai saanko toteuttaa siellä itseäni ja hyödynnettyä omaa potentiaaliani?
omista voimavaroista — olenko kuin tikittävä aikapommi, joka lopulta räjähtää taaperon heittäessä maitolasin lattialle, vai tunnistanko omat tarpeet ajoissa ja osaan toimia sen mukaisesti?
omasta ajasta — uskallanko ottaa omaa aikaa, järjestää myös kumppanin kanssa lapsivapaita säännöllisesti — ja teenkö nämä asiat jo ennen, kuin alan hapuilemaan sitä marttyyrin viittaa käsiini?
arjen rutiineista — onko päivässä palauttavia hetkiä (edes minuutteja) yöunien lisäksi, ja onko kalenteriin varattu selkeät aikablokit tietyille aiheille? Onko arki yhtä tulipalojen sammuttelua ja paikasta toiseen säntäilyä?
unista — priorisoinko unta, vai meneekö se kategoriaan “toteutetaan, jos ehditään eikä ilmaannu parempaa tilalle”? Voin kertoa, että arki on yhtä suossa tarpomista, jos porskutellaan menemään alle 7 tunnin yöunilla. Muistan, että elin vielä 6 vuotta sitten 4-6 h unilla välillä, koska tein kolmea duunia ja yksi niistä oli vielä 3-vuorotyö. Elin kuin hidastetussa elokuvassa. Puistattaa edes ajatella tuota ajanjaksoa.
arvoista — elänkö niiden mukaan? Onko arvot vaan jotain sanahelinää, jotka näyttää kivalta paperilla, vai onko ne asioita, joiden mukaan elän ja priorisoin kaiken tekemisen niiden ympärille aina, kun mahdollista?
Ei koskaan tingitä juhlimisesta!
Mun motto arjessa?
Älä koskaan jätä juhlimatta jotain asiaa vaan koska on arki. Tai “ei se ole mitään spesiaalia”. Älä koskaan säästele kivoja juttuja spesiaalihetkiin. Älä koskaan jätä sitä kreisiä ideaa toteuttamatta ajatuksella “ehkä sitten joskus eläkepäivillä”. Ei, koska sitä päivää ei välttämättä tule!
Haluun ehdottomasti tehdä pienillä jutuilla arjesta mahdollisimman kivaa ja luksusta. Se ei tarkoita mitään Louboutinin korkkareita ja Möettiä pulloittain, vaan luksusta omasta näkökulmasta — se voi olla vaikka jääkaappikylmä kangasnaamio saunan jälkeen, hyvä kirja ja joku herkkukaakao, kiva ex-tempore piknik lähimetsässä perheen kesken.
Perusarjen ihanuuden huomaa erityisesti sairasteluputkien, kyläilyjen ja reissujen jälkeen. Sairastellessa tuntuu, että antais vaikka oikean kätensä, jos vaan sais elää sitä perus arkea toimivalla keholla ja normaaleilla voimilla.
Ja reissuista ryytyneenä kotiin on taas aina ihanaa palata. Olkoot sitten yhtä puhdistuspyyhkeiden, vaipparoskisten ja puurotahrojen täyteistä kilpajuoksua — mutta silti, arkirutiinit on vaan parasta!
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
