6 kohdan checklist tavoitteesi saavuttamiseen
On olemassa yksi simppeli kysymys, johon vastaamalla voit tarkistaa välittömästi, mihin suuntaan oot matkalla elämässäsi.
Se tulee tässä. Kysy itseltäsi joka kerta, kun ryhdyt päivän aikana johonkin toimenpiteeseen:
”Edistääkö tämä mun tavoitteiden saavuttamista ja sitä elämää, jota haluan elää?”
En nyt tarkoita, että sun pitäisi kysyä tuo kysymys vessamatkalla, vaan tarkoitan jokaista tietoista päätöstä ryhtyä isompiin toimenpiteisiin päivän aikana. Oli se sitten Netflixin avaaminen, sähköposteihin vastaaminen, treenaamaan lähteminen, tärkeiden puheluiden soittaminen tai vastaava.
Kysy silloin itseltäsi tuo ylempänä oleva kysymys. Edistääkö sen tekeminen sua matkalla tavoitteeseesi vai hidastaako se niitä?
Yksinkertaista — silti toimivaa.
Mihin kaikkeen käytät aikaa?
Ainakin elämäntapamuutoksen alussa (tai mikä ikinä tavoitteesi onkaan) on ihan hyvä opetella pilkkomaan päivät yksittäisiin osiin ja katsoa ihan rehellisesti, mihin se aika hupenee.
Kalenteri ei valehtele. Jos selaat kalenteriasi puoli vuotta taaksepäin, niin näet ihan konkreettisesti mitä asioita oot priorisoinut sillä ajalla. Onko se käytetty aika ristiriidassa sen kanssa, millainen ihminen haluat olla? Mitä loppupeleissä tavoittelet? Ennen kaikkea millaista fiilistä haet? Ovatko sun käytetyt tunnit linjassa arvojesi kanssa?
Teet päivässä lukemattoman monta päätöstä, joista suurin osa toimii täysin automaatiolla. Toimit tapojen kautta autopilotilla, ilman sen kummempaa pähkäilyä. Solmit kengän nauhatkin ihan automaattisesti ilman, että sille täytyy etsiä erikseen aikaa kalenterista tai miettiä, kumman jalan nauhat solmit ensin.
Kirjoita aluksi ylös aikataulutettuna kaikki, mitä päivän aikana teet ja mihin toimenpiteisiin ryhdyt. Niitä on ihan mielenkiintoista tarkastella jälkikäteen, jos ongelmana on ollut vaikka se, ettei treeneille tahdo löytyä aikaa viikkokalenterista. Saattaa paljastua useampi Netflix- tai somehetki, jonka olisi voinut käyttää paremmin.
Mitä jos joku onnistumisen osa puuttuu?
Visio hukassa? Sulla on joku täysin epämääräinen tavoite, mitä et pysty mittaamaan ja aikatauluttamaan tarkasti, tai et tiedä, miksi se tavoite edes on tärkeä.
Se voi olla vaikka somen aiheuttama paine siitä, että pitäisi mahtua tiettyyn muottiin, joten ajattelet, että -5kg tekee sut onnelliseksi. Mutta se ei motivoi sua sisäisesti, eikä tällainen tavoite anna potkua persuksiin niinä vaikeina hetkinä, kun elämäntapamuutoksen kuherruskuukaudet on ohitse.
-5kg ei ole ensinnäkään aikaan sidottu tavoite, joten suorittaminen jää väkisinkin puolitiehen. Toisekseen — se ei tuo sun mieleen kirkasta visiota siitä, millaista elämäsi tulee olemaan sen -5kg myötä. Tuo tavoite ei liity tunteeseen, mitä tavoittelet.
Yhteisymmärrys hukassa? Näin voi käydä, jos elät ympäristössä, jossa sua ei tueta sen muutoksen suhteen ollenkaan. Tukiverkostoosi kuuluu puoliso tai kaveriporukka, jolla on elämäntavat täysin retuperällä eikä sieltä heru minkäänlaista tukea sun tavoitteille.
Tämä tilanne voi myös syttyä siitä, että sulla on valmentaja, jonka kanssa luottamus ja kommunikointi ei toimi. Valmentaja on vaikka päättänyt asettaa sulle tavoitteen oletuksiin perustuen, vaikka oikeasti tavoittelet tai tarvitsisit jotain ihan muuta.
Tai sitten sua pusketaan sellaiseen lajiin ja valmennusmetodiin, joka ei tunnu itsestäsi sopivalta tai luontevalta. Jos valmentajalle ei voi avautua rehellisesti omista haasteista ja epävarmuuksista, jää tavoitteet saavuttamatta.
Taidot hukassa? Internetin syövereistä löytyy tietoa niin, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin.
Ilman koulutustaustaa ja aiempaa kokemusta elämäntapamuutoksesta on vaikeaa tehdä oikeasti hyviä päätöksiä tai keskittyä oleelliseen. Ehkä haksahdat kaikkiin pikkunikseihin, mitä netistä löytyy? Kärsit kiiltävien objektien syndroomasta, ja vaihdat keinoja viikko toisensa jälkeen.
Rakennat itse treeniohjelman kaikista netin syövereistä löytyvistä pikkuvinkeistä. Kas, kokonaisuudessa ei loppujen lopuksi ole mitään johdonmukaisuutta tai nousujohteisuutta. Homma lässähtää. Been there, done that.
Palkkiot hukassa? Oot vääntänyt hiki hatussa vatsatreeniä jo kaksi viikkoa ohjelmalla, jossa luvattiin sixpack näkyviin, mutta tuloksia ei näy — mitä ihmettä?
Pää väsyy, kun peilissä ei näy näkyviä tuloksia välittömästi. Ajatellaan, että kaikkimullehetinyt. Se on ihan ymmärrettävää.
Varmista siis, että sulla on alun perin asetettu tavoite, jota pystyt konkreettisesti mittaamaan ja seuraamaan mielenkiintoisten välietappien kautta!
Resurssit hukassa? Kalenteri alkaa yhtäkkiä tukkeutumaan, sua vedetäänkin joka suuntaan kaikkialta ja mihinkään väliin ei jää enää aikaa itsestä huolehtimiselle. Onko näin? Rahan ei ainakaan pitäisi olla muutoksessa todellinen resurssipula, koska oman kehon liikuttamiseen tai hyvään oloon ei tarvitse uhrata penniäkään rahaa.
Oma arvomaailma on syytä tsekata huolella säännöllisin väliajoin ja miettiä ihan tosissaan, miten merkittävällä tasolla se omaan hyvinvointiin satsaaminen maksaa itsensä takaisin. Ei välttämättä heti, mutta pian.
Salitreenille lähtiessäsi saatat ajatella, että olenpas itsekäs, kun pakenen treenaamaan, vaikka pitäisi viettää aikaa lasten kanssa. Se on turhaa. Kun järjestät aikaa itsellesi, pystyt olemaan empaattinen ja läsnäoleva myös muita kohtaan.
Toimintasuunnitelma hukassa? Jos et tiedä, minne oot matkalla, päädyt luultavasti jonnekin aivan muualle. Salille mennään ilman mitään käsitystä tulevan treenin sisällöstä, työpäivään lähdetään ilman eväitä mukana ja kokoukseen lähdetään nälkäisenä kaikkien niiden tarjolla olevien voisilmäpullien härnättäväksi.
Tästä päästään taas ennakointiin, mikä on kaiken A ja O, jos meinaa saada konkreettisesti tuloksia. Jos yrität olla hyvä vähän kaikessa, et oikeastaan voi olla tosi hyvä juuri missään — siksi kannattaa myös miettiä, haluatko tähdätä vaikkapa lihasmassan kasvattamiseen vai painonpudotukseen.
Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan.
Mitä näiden osa-alueiden puutos aiheutti omalla matkallani?
En osannut kaivata parempaa enkä tiennyt, miltä se tuntuu.
Mun “visio” oli aluksi vaan ulkopuolisilta tullut paine siitä, että pitäisi olla laihempi. Ja voin kertoa, että tämä ajatus ei ihan hirveän pitkälle kantanut niinä hetkinä, kun oli vaikka nukkunut pommiin, sotkenut omat aikataulut tai makasi sängyn pohjalla kuumeessa.
Taitoja ei myöskään ollut, koska lapsena en ollut mikään puissa kiipeilevä ja loikkiva maantienkiitäjä. Kaikki piti tavallaan aloittaa alusta. Ja kun ei ollut taitoja eikä toimintasuunnitelmaa, niin aikamoista sähläämistähän se oli.
Päätä hakattiin seinään ja kauan. Välillä otettiin 4 askelta eteenpäin, sitten tuli henkisiä töyssyjä ja palattiinkin 8 askelta taaksepäin. Ei ollut visiota siitä, mitä siellä tunnelin toisessa päässä odottaa.
Sehän oli soutamista ja huopaamista, mutta nyt jälkikäteen mietittynä joka ikiseltä taaksepäin otetulta askeleelta tarttui myös jotain oppeja tulevaisuuteen.
Suurimpana motivaationa noina aikoina toimi mulla tuo palkkio-kohta — niitä palkkioita nimittäin sateli joka kerta, kun sai nostettua pyllyn ylös penkistä.
Aloittelijan tuuria oli se, että kun aiempaa liikuntataustaa ei juuri ollut, niin jokainen raajan heilautus teki mut vahvemmaksi. Ja se, jos joku, ruokki koko ajan eteenpäin.
Se muokkaantui sitten siinä matkan varrella, yritysten ja erheiden kautta. Prosessi ei toki koskaan ole valmis!
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
5 aktiivisuutta boostaavaa viikkohaastetta kesälomalle!