3 tehokasta viitekehystä, kun koet olevasi ajattelumalliesi vankina

Mulla on kaiken informaatiotulvan keskellä jäänyt jo pitkäksi aikaa mieleen nämä 3 ajattelun viitekehystä. Näitä voi soveltaa kaikkiin ihmissuhteisiin — lapsen kasvatuksesta parisuhteeseen ja ennen kaikkea itsensä kehittämiseen!

Kaksi ensimmäistä viitekehystä oon oppinut Dr. Beckyltä, jolla on sellainen Good Inside -vanhemmuusyhteisö. Löytyy Instagramista @drbeckyatgoodinside.

Kolmas viitekehys on legendaariselta Bréne Brownilta kirjasta “Rising Strong”.

A.V.P (Acknowledge - Validate - Permit)

Tää pätee erityisen hyvin itsensä kehittämiseen ja opettaa sitä, ettei tunteet ole pahoja tai pelottavia, eikä ne itsessään voi saada mitään pahaa aikaan. Tunteet pitää vaan tunnistaa ja tulla koetuksi.

Opit, että sun tunteet ei ole ylireagointia, vaan niillä on joku syy ja sulla on oikeus tuntea niin. Alat ehkä pikkuhiljaa luottamaan sun kehosta nouseviin viesteihin? Itsensä uudelleen vanhemmointia parhaimmillaan!

Eli tilanne menee näin;

sun sisältä nousee joku tosi haastava tunnereaktio. Oot esimerkiksi prokrastinoinut jonkun ison projektin aloittamista. Tunnet, että se on vanha kunnon perfektionismi, mikä siellä kolkuttelee taustalla tekemisen esteenä.

Ensimmäinen askel: tiedosta se tunne, huomaa se ja anna sille nimi. Jos tunnet puristavaa tunnetta rinnassa tai pala nousee kurkkuun, ja kylmä hiki nousee otsalle — nimeä tunne.

Seuraava askel: validaatio — annat itsellesi syyn, että on ihan ok tuntea sillä tavalla, ja pohdit, miksi on toisaalta ihan ymmärrettävää tuntea niin, koska asiat X ja Y vaikuttaa taustalla.

Kolmas askel on sallivuus. Sallit sen ikävän tunteen olla läsnä, et pyristele eroon siitä — mutta et anna sen vaikuttaa sun päätöksentekoon, vaan pysyt lujana sun tulevaisuuden minän vuoksi. Toimit kuin se tiedostava ja viisas aikuinen. Olipa kyseessä kiukutteleva lapsi, vihainen puoliso, tai sinä itse! Eli asetat lempeitä rajoja ja pysyt niiden takana.

MGI (Most Generous Interpretation)

Lyhyesti tällä tarkoitetaan sitä, että ajatellaan ihmisen lähtökohtaisesti tarkoittavan hyvää ja tekevän parhaansa. Jokainen ihminen on siis “good inside”.

Eli jos sun vaistonvarainen reaktio on aina se, että oletat muiden olevan sua vastaan tai tekevänsä kiusallaan jotain, niin tämä vois toimia ajattelun uudistamisessa. Tarkoituksena on ottaa pieni paussi ennen reagointia, ja antaa vaihtoehtoisille näkökulmille tilaisuus ennen kuin hyppäät negatiivissävytteisiin johtopäätöksiin.

Esimerkki: taapero saa itkupotkuraivarit keskellä Prisman maanantairuuhkaa. Sen sijaan, että kiukustut itsekin ja ajattelet, että taapero haluaa nolata sut — ajatteletkin, että hän on nyt liian väsynyt ja ylikuormittunut kaikesta, eikä vaan osaa siinä iässä säädellä omia tunnepurkauksiaan oikein.

Tai kaupan kassa kohtelee sua tylysti. Sen sijaan, että pahoitat mielesi loppupäiväksi ja tuhahtelet vihaisena vielä nukkumaan mennessä — ajatteletkin, että sillä kassalla taisi olla tosi kriittinen elämäntilanne, edellinen asiakas saattoi olla ekstratöykeä, tai taloudellinen tilanne rassaa mieltä. Tai mitä ikinä. Mutta et ota sitä henkilökohtaisesti. Mietitkin, mikä olisi paras mahdollinen selitys kyseiselle käytökselle?

SFD (Shitty First Draft)

Tämä tekee susta kenties paremman kommunikoijan. Etenkin kumppanin tai ystävän näkökulmasta.

Tarkoituksena on antaa itselle aikaa kirjoittaa omasta sisimmästä nouseva tunnereaktio auki paperille tai koneelle, ja antaa sen olla “paska ensimmäinen versio”. Se on tulkinta jostain tilanteesta, joka sulle tapahtui. SFD on se päänsisäinen tarina, joka rakentuu mielessä riippumatta siitä, onko sun päänsisäinen informaatio aukotonta vai ei. Mielihän tekee johtopäätöksiä riippumatta faktoista!

Saat olla tässä SFD:n sanaoksentamisessa just niin lapsellinen, kohtuuton, itsekäs ja kapeakatseinen, kuin siinä hetkessä hyvältä tuntuu. Tämä SFD-teksti ei tule koskaan kenenkään luettavaksi, joten älä säästele sanojasi!

Tavoitteena on vaan kerätä lisää dataa tunnereaktion tai hankalan tilanteen ympärille. Sen sijaan, että reagoisit välittömästi primitiivisten tunteidesi ohjaamana ja sanoisit kenties jotain, mitä kadut myöhemmin. Saat objektiivisen näkökulman aiheeseen. Kenties myös vastauksen siihen, mikä siinä tilanteessa alunperin osui niin arkaan paikkaan?

Hyvin öljytyt tarkastelumallit kannustavat aivojamme luomaan sellaisen tarinan, jota odotamme kuulevamme.

Tässä joitain kysymyksiä, joiden avulla voit kerätä sitä lihaa luiden ympärille tarinaan;

Tarina, jota kerron itselleni:

Tunteeni:

Kehoni:

Ajatukseni:

Uskomukseni:

Toimintani:

MYLLERRYSVAIHE

1. Mitä muuta minun täytyy saada selville & ymmärtää tästä tilanteesta?

   1. Mitä tiedän objektiivisesti?

   2. Millaisia oletuksia teen?

2. Mitä muuta minun täytyy saada selville & ymmärtää toisista tarinassa mukana olevista ihmisistä?

   1. Mitä lisätietoa tarvitsen?

   2. Mitkä kysymykset/selvitykset voisivat auttaa?

3. Mitä muuta minun täytyy oppia & ymmärtää itsestäni?

   1. Mitä on vastauksieni taustalla?

   2. Miltä minusta oikeasti tuntuu?

   3. Mikä oli oma osuuteni tilanteessa?

Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:

Et saa mitä tilaat, vaan mitä tarvitset