Ilonpilaajat elämäntapamuutoksen esteenä
Oot ollut kenties aina vähän jojo-laihduttaja. Innostut heti nollasta sataan eri projekteista ja haasteista, mutta innostuksesi lopahtaa vähintään yhtä nopeasti. Tai sitten innostus hiipuu viimeistään siinä vaiheessa, kun joudut ensimmäisen kerran kulkemaan vastatuuleen. Aloitat terveelliset elämäntavat joka maanantai, tai vaihtoehtoisesti aina vuoden alussa ja syksyisin, kun lomat on lusittu ja terassilla on viihdytty useammin kuin punttiksella.
Innostut tosi nopeasti uusista jutuista ja kun se motivaatio rysähtää päälle, niin voisit kannatella koko maapalloa sormillasi niillä fiiliksillä. Nukkua ehtii haudassakin! Nyt mennään, eikä meinata! Kaappien sisältö kertaheitolla uusiksi, nyt muuten syödään parsaa niin kun huomista ei ois! Joko ne Tupperware-astiat on tilattuna?!
Haluat tietenkin kuuluttaa koko naapurustolle, miten oot löytänyt elämääsi aivan uuden merkityksen ja kuinka täynnä tarmoa olet.
Sitten joku ilonpilaaja lähipiiristäsi iskee takavasemmalta ja lyö sut kertaheitolla alas pilvilinnoistasi. Muistuttaa sua kenties niistä lukemattomista aiemmista kerroista, jolloin olet aloittanut uuden elämän ja epäonnistunut myöhemmin.
Näillä ilonpilaajilla ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa siihen, mitä sä voit konkreettisesti elämässäsi saavuttaa. Ilonpilaajat ja selän takana puhujat eivät maksa sun laskuja. Niiden ainoa ase sua vastaan on lannistava puhe ja typerän epäuskoinen naureskelu. Ne ei kuitenkaan tule sun kotiovelle pidättelemään sua saavuttamasta unelmiasi ja tavoitteitasi. Lannistajien edessä nöyrtyminen on helppo keino lakaista omat tavoitteet sinne maton alle ikiajoiksi ja tyytyä jatkamaan elämäänsä kynnysmattona. Mutta se, että iskee tavoitteensa ikiajoiksi jäihin pelkkien ilonpilaajien vuoksi, on tekosyy olla saavuttamatta asioita.
Aina kun ryhtyy tekemään jotain isompaa juttua elämässä, tulee niitä suitsutuksia vähän joka suunnalta. Pikkulinnut laulaa, epäilykset käy kuumana ja sitä rataa. Mutta on aina omissa käsissä, annatko ilonpilaajien vaikuttaa sun tekemisiin.
Miten suhtautua, kun kahvipöydässä valintojasi arvostellaan?
Monilla tuntuu olevan esimerkiksi työyhteisössä vähän haasteita ylläpitää omia ruokailutottumuksia, koska työpaikan kahvihuoneessa kyräillään eväitä ja halveksutaan, jos jollain on eväänä kanaa ja riisiä muovirasiassa, eikä eineksiä tai lihapiirakoita. Mitä ihmettä?
Anteeksi, mutta miksi ketään kiinnostaa toisten syömiset?
Mitä se on keneltäkään pois, jos jätät kahvitauolla syömättä jonkun tarjoaman viinerin?
Loukkaannutaan, jos et syö kahvipöydän tarjoiluja. Tai katsellaan nenänvartta pitkin, kun olet vaivautunut väsäämään omat sapuskat töihin.
Yleisesti ottaen lannistajien suurimpana motiivina on kateus.
Kun näkee ympärillään motivoituneita ja energisiä ihmisiä, se muistuttaa lannistajaa siitä, mitä itsellä ei sillä hetkellä ole. Pakkohan ne motivoituneet tyypit on vetää pilvilinnoista alas — jos itsellään ei ole hyvä olla, ei saa olla muillakaan.
Miten motivoida lähipiiriä terveellisempiin elämäntapoihin?
Kokemuksesta voin sanoa, että elämäntapamuutoksessa yksi tärkeimpiä onnistumisen avaimia on lähipiiriltä saamasi kannustus ja tuki.
Jos ympärillä mätetään roskaruokaa ja vietetään aikaa Netflixin äärellä, onhan se silloin henkisesti raastavaa opetella uusia tapoja arjessa.
Tsemppaavan treenikaverin löytäminen helpottaa muutoksen tekemisessä huomattavasti. Onpahan joku kuuntelemassa, kun kerrot kokeilemistasi rahkoista ja heraproteiineista innoissasi.
Silloin kun itse lähdin muuttamaan elämäntapoja, niin ei mulla ollut mitään vertaistukea. Ympärillä olevat ihmiset olivat aivan eri elämäntilanteessa, ja epäilyksiä tuli joka puolelta.
Mutta mulla oli missio, ja päätin pitää tunnelikatseen mun tavoitteessa. Tiesin, että mun entiset tavat ei vaan enää voineet jatkua.
Jos tällä hetkellä tilanteesi on siis se, että kukaan ei jaksa kuunnella, kun selität suu vaahdossa asettamistasi tavoitteista ja uusista oivalluksista, niin lähde ihmeessä viemään positiivista energiaa eteenpäin sun lähipiirissä ihan vaan omalla esimerkillä! Ehdota kavereille vaikka jotain kokkailuiltaa, tai vie illanistujaisiin jotain hyviä herkkuja, mitä oot todennut hyviksi vaihtoehtoiksi mättöruualle. Näin kukaan ei pääse väittämään, että tyrkytät omia tapojasi muille tai että arvostelet muita heidän sen hetkisistä elämäntavoista. Kunhan vaan annat positiivisten vibojen välittyä eteenpäin. Loppu hoituu itsestään.
Mikään ei ole sen luotaantyöntävämpää isossa porukassa, kun se, jos joku tuputtaa muille omaa uskomustaan ihan sokeasti. Kukaan ei halua kuulla kahvipöydässä arvostelua omista ruokavalinnoistaan. Jos siis haluaa inspiroida muita parempiin tapoihin ja sitä kautta löytää mahdollisesti uusia treenikavereita, kannattaa se tehdä positiivisen esimerkin kautta.
Kyllä ne ihmiset jossain vaiheessa tarttuvat kiinni siihen sun kohonneeseen energiatasoon ja alkavat vähän ohimennen nykimään hihasta, että mitäs sä muuten nykyään teetkään, kun noin säteilet.
”Ai sulla on tommonen treeniohjelma, hei mitäs jos tulisin sun mukaan salille joku kerta?”
”Ai onko näissä brownieissa mustapapuja, no enpä olisi huomannut, ellet olis kertonut. Saanko reseptin?”
Ei ne ehkä heti sitä myönnä suoraan, mutta seurailevat kuitenkin sivusilmällä ja keräilevät rohkeutta kysellä lisää vinkkejä. Projektin alussa on hyvin usein läsnä se nauraminen, epäilysten osoittaminen, lannistaminen. Sitten aletaankin lähinnä vaan seurailemaan sivusta ja kuuntelemaan korvat höröllä sivusta, kun puhut uusista tavoistasi. Loppujen lopuksi nämä epäilleet ihmiset ovatkin yleensä sun lahkeissa kiinni kyselemässä sulta lisää. Näin se vaan menee, minkäs teet.
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
6 kohdan checklist tavoitteesi saavuttamiseen
