Tuloksellisen valmennuksen avainasemassa on kommunikaatio
Olin joskus 3 vuotta sitten erittäin arvostetun personal trainerin henkilökohtaisessa etävalmennuksessa. Mulla oli alusta asti siitä sellainen olo, että tämä kyseinen valmentaja tekee selkeästi vain “bare minimum”. Viestintätyyli oli vähän sellaista passiivis-aggressiivista, ylhäältä alaspäin puhuttelevaa, eikä joustavuutta ollut valmennuksessa nimeksikään. Jouduin yllättäen valmennuksen aikana leikkaukseen, jonka myötä salitreenit oli useamman viikon pannassa ja sain syödä vain sosemaisia ruokia, mutta tästä ei herunut valmentajalta yhtään joustoa valmennuksen etenemiseen.
Mulla oli koko valmennuksen ajan sellainen olo, että teen jotain koko ajan väärin ja pelotti laittaa viikoittaiset punnituksen tulokset viikkoraporttiin, jos homma ei ollut edennyt.
Tunsin tarvetta miellyttää tätä valmentajaa. Olla mahdollisimman vähän vaivaksi.
Ei myöskään tehnyt mieli kysyä yhtään mitään ylimääräistä, tai iloita treenin ennätystuloksista, koska kemiat ei vaan kohdanneet.
En haluaisi mun valmennettavien kokevan siten, ettei mulle voisi kertoa jotain rehellisesti, tai sanoa suoraan, jos treenissä, ruokavaliossa tai omassa tekemisessä joku aspekti ei toimi.
En yksinkertaisesti näe valmennuksen onnistuvan, jos jompaan kumpaan suuntaan viestintäyhteys ei pelaa eikä olla samalla aaltopituudella.
Molempien pitää olla samassa tiimissä
On hyvä muistaa, että valmentaja on valmennettavan kanssa samassa tiimissä. Samalla puolella. Molemmilla osapuolilla on yhteinen päämäärä — saada valmennettavalle aikaan tuloksia.
Jos mikä tahansa osa-alue valmennuksen toteuttamisessa ei toimi sellaisenaan, sillä on suora vaikutus valmennuksen tuloksellisuudelle. Haasteiden maton alle lakaiseminen ja vaikeneminen ei siis hyödytä kumpaakaan osapuolta!
Treeni- ja ravinto-ohjelmia päivitetään kerätyn datan perusteella, joten tulosten ja kuulumisten valehtelu ei jouduta prosessia ollenkaan. Ei valmentajana voi tehdä ohjelmiin muutoksia parempaan suuntaan, jos ei alunperinkään tiedetä, missä kohtaa kartalla asiakas oikeasti seisoskelee kyseisellä hetkellä.
Kaikilla meillä on myös erityylisiä tapoja oppia ja omaksua uutta informaatiota. Joku oppii visuaalisesti, joku lukemalla ja pänttäämällä, joku oppii tehokkaimmin kokeilemalla itse ja kokemuksen myötä. Tässäkään valmentaja ei voi olla ajatustenlukija — valmennettavan pitää sanoa suoraan esim. että “hei, arvostaisin jos näyttäisit tämän videolla” tai “en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat tällä” tai “selittäisitkö, miksi näin tehdään”.
Kommunikaatiota koko rahan edestä
Valmennusten hintaan on myös laskettu mukaan käytettävissä olevat ajalliset resurssit ja vuorovaikutus etäpuheluiden ja viestituen muodossa. Eli jos et hyödynnä valmentajan viestitukea, maksat periaatteessa turhaan isompaa summaa valmennuksesta!
Varsinkin aloittelijana kannattaa viestitukea hyödyntää kyllä koko rahalla. Oppii paljon enemmän — pieniä vinkkejä sieltä täältä arjen eri tilanteisiin ja lopulta huomaa osaavansa tehdä itsenäisestikin parempia valintoja ja päätöksiä. Asiat alkavat pikkuhiljaa tulla selkärangasta. Se on valmennuksen pointti!
Se ei tosiaan toteudu, jos viestintä on tasolla “Hei, tässä mun viikkoraportti. Ei muita kommentteja. Treenit sujui ihan hyvin.”
Samaan suuntaan toki myös valmentajan tärkeä tehtävä on sopivissa kohdissa aidosti haastaa asiakasta, eikä aina vastata viikkoraportteihin vain “Hei, hyvin menee. Jatka samaan malliin. Tsemppiä!”
Mitä enemmän dataa, sitä enemmän työkaluja
Itse ainakin oon sitä mieltä valmentajan näkökulmasta, että mitä enemmän dataa asiakas antaa, sitä paremmat työkalut mulla on analysoida, mitä tulisi muuttaa, miksi ja miten.
Valmennusten viikkoraporteissa puhutaan “biofeedbackista”, johon kuuluu valmennettavan tavoitteesta riippuen esim. näläntunne, janontunne, energiatasot, unenlaatu, syketaso, makeanhimo, kuukautiskierron vaiheet/oireisto, mieliala...
Tarpeeksi dataa ei todellakaan saa kerättyä siitä, että raportissa lukee vaa’an lukema, check-in kuntokuvat ja treenipäiväkirjan sarjapainot. Ehei.
Taustalla vaikuttaa myös aina vahvasti valmennettavan elämäntilanne ja kokonaiskuormitus. Sieltä on sitten helpompaa vetää viivoja pisteiden ympärille ja löytää selityksiä, miksi esimerkiksi energiatasot tai unenlaatu on kärsinyt viime aikoina.
Otetaan siis isompi kokonaiskuva huomioon — aina! Kunhan saatu data ja palautteenanto on rehellistä molemmin puolin, niin ollaan aika hyvällä suunnalla jo.
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
Mitä tehdä, kun kehitys pysähtyy salilla?
