Et voi olla yhteydessä kehoon, jonka viestejä harhautat koko ajan muilla virikkeillä. Jossain podcastissa sanottiin hyvä vinkki arjessa toimimiseen; aina kun mahdollista, niin “move through honey”, eli hidasta sun tekemistä ja keskity siihen, miltä sun kehossa mikäkin asia tuntuu.

Aamu- ja iltarutiinin ei tarvitse sisältää 50 eri vaihetta. Vaiheiden määrä on yksilöllinen, ja riittää, että se tuo sulle turvallisen ja hyvän olon ja opetat kehollesi, että “ahaa, nyt on aika valmistautua tulevaan päivään” (aamurutiini) ja “ahaa, nyt on aika rauhoittua ja laskea kierroksia nukkumista varten” (iltarutiini).

Pinnallinen hengitys lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta, ja ylläpitää taistele-pakene-reaktiota koko ajan. Se mitä me taas halutaan tehdä, on aktivoida parasympaattista hermostoa.

Turvan tunne edellyttää sitä, että oot yhteydessä omaan itseesi. Connected. Ja mistä sen sitten tietää, että on yhteydessä itseensä? No se on vähän kuin mitä sielunkumppaneista puhutaan. Sen kyllä tuntee, kun se osuu kohdalle.