Miten oppia tuntemaan turvaa omassa kehossa? Osa 2
Resursoinnin avulla läsnäoloon = takaisin turvallisuuteen
Sulla on varmasti sisäisessä työkalupakissasi paljonkin unohdettuja resursseja, joiden avulla olet aiemmin selvinnyt elämäsi vaikeimmista hetkistä.
Jos olet synnyttänyt, mieti, millä selvisit siitä läpi? Oliko sulla jokin turvapaikka, johon palasit mielessäsi vaikealla hetkellä? Keskityitkö hengitysrytmiin? Visualisoitko lopputulosta ja sait siitä voimaa?
Tai ehkä sulla on joitain voimabiisejä ja artisteja, joiden musiikilla olet selvinnyt haastavista elämänjaksoista läpi?
Esimerkiksi itselläni Poets Of The Fallin & The Weekndin musiikki on molemmat sellaisia, josta tulee välitön dopamiiniryöppy, kun kuuntelen niitä ajatuksen kanssa keskittyneesti. Musiikkia, joka saa sielun aidosti syttymään ja ihania muistoja elämän tärkeimmistä hetkistä nousemaan pintaan.
Toivoa tuovat glimmerit arjessa
Ootko kuullut käsitteestä “glimmer”?
Glimmerit ovat pieniä, myönteisiä hetkiä tai kokemuksia, joista saat hetkellisen tunteen turvallisuudesta, rauhasta tai toivosta. Tämä siis liittyy erityisesti hermoston toimintaan ja säätelyyn. Glimmerit voidaan nähdä vastakohtina arjen stressireaktioille, ja ne toimivat merkkinä siitä, että hermostosi on siirtymässä kohti turvallisuuden ja yhteyden tunnetta.
Esimerkkejä arkisista glimmereistä;
Auringonlaskun katselu, joka herättää usein sellaista vahvaa kiitollisuutta elämän kauneudesta
Autenttisen hymyn näkeminen rakkaan ihmisen kasvoilla
Hetki, jolloin kuulet miellyttäviä ääniä, esim. itselläni meren aaltojen kohina tai nuotion kipinöinti tuo tällaisen lämpöisen fiiliksen kehollisesti
Tunne, että joku ymmärtää ja hyväksyy sut 100 % sellaisena, kuin olet
Uuden kahvipaketin avaaminen ja sen tuoksuttelu
Puhtaisiin lakanoihin käpertyminen
Glimmereiden tietoinen tunnistaminen ja vaaliminen voi auttaa ylivirittynyttä hermostoa palautumaan kaikesta liiallisesta stressistä.
Niitä voi oppia tunnistamaan paremmin harjoittelemalla tietoista läsnäoloa ja kiinnittämällä huomiota pieniin, ilahduttaviin hetkiin arjessa.
Lisäät näin myös kiitollisuutta. Se, mihin keskityt, se lisääntyy ja siihen kiinnität huomiota vastaisuudessakin. Ole siis tarkkana siitä, mihin haluat keskittyä!
Milloin viimeksi hyödynsit sun viittä aistia?
Mä menen välillä itsekin niin autopilotilla ja tukka putkella eteenpäin, että unohdan keskittyä täysillä siihen, mitä olen tekemässä. Saatan syödä, ja mieli vaeltelee jo siinä, mitä kaikkea pitää tehdä seuraavaksi. Tai saatan katsoa telkkaria ja oikeasti käyn läpi päivän tapahtumia tai käyn mielessäni jotain häpeällisiä hetkiä elämänhistoriastani.
Ei niin hyödyllistä, eihän?
Muistatko sä hetken, jolloin…
🥰 rasvasit sun kehoa pidempään, kuin 5 sekuntia ja keskityit tunnustelemaan, miltä oma lempeä kosketus voi tuntua?
🍽️ söit ateriasi keskittyen ruuan tekstuuriin ja makuihin — ilman puhelinta, taustalla pyörivää podcastia tai Netflixiä?
🌲 käppäilit metsässä ilman puhelinta ja keskityit vain kuuntelemaan luonnon äänimaailmaa?
🐌 hidastit sitä, mitä olit tekemässä?
👶 tuoksuttelit sun lapsen päätä (tai jotain, mikä maadoittaa sua)?
Otetaan esimerkiksi toi kehon rasvaaminen… se on helppo tehdä läiskien sitä kosteusvoidetta sinne tänne, vähän jopa aggressiivisesti (is it just me?), tai sitten sen voi tehdä nautiskellen niin kuin viettäisit omaa ihanaa spa-hetkeäsi. Sun pitää romantisoida asioita enemmän!
Ihan niitä arkisiakin asioita. Miksi joisit sun aamukahvin siitä kulahtaneimmasta kupista, minkä omistat? Tai miksi et voisi siemailla smoothietasi skumppalasista — mikä sen estää, ja miksi niitä parhaimpia astioita pitäisi säästellä erityisiin päiviin? Eikö joka ikinen päivä ole erityinen, kun tarkemmin miettii?
Voit keskittyä metsässä, keikalla, lapsen joulujuhlassa, you name it — aistimaan kokemusta täysillä, tai katsoa sitä puhelimen ruudulta kuvaten samalla sitä hetkeä.
Tai voit syödä sun aterian tietoisesti keskittyen ruoka-aineiden makuun ja koostumukseen ilman taustahäiriöitä (jonka seurauksena myös nielet vähemmän ilmaa, kun keskityt tekemiseen ja tän seurauksena todennäköisesti myös turvotus vähenee huomattavasti aterioiden jälkeen, just saying) 💁♀️
Tässä ote mun aiemmasta päiväkirjatekstistä liittyen siihen, mitä tunteita kehollisen turvan löytäminen 32 vuoden jälkeen herätti;
“Poistin haarniskat mun niskoilta, kun uskaltauduin nojaamaan mun pahimpia pelkoja ja uskomuksia kohti, sen sijaan, että juoksisin niitä pakoon ja turruttaisin ne tunteet, jotka mulle koko ajan kuiski muiden oireiden takaa maskattuina. Kun nojasin pelkoa ja häpeää kohti täydellä painolla, vapauduin siitä. Mitään pahaa ei tapahtunutkaan. En menettänyt kontrollia, vaan sain takaisin turvan tunteen. Turvan, jota en oo koskaan elämäni aikana tuntenut, vaan oon etsinyt sitä ulkoapäin ja substansseista.
Turvan löytämisen myötä tiedän, etten oo enää koskaan yksin, tuli mitä tuli. Ja sen vuoksi uskallan pitää kiinni omista rajoista, ottaa riskejä ja puolustaa omia unelmia ja tavoitteitani. Koska vaikka mitä kävisi, niin mulla on aina minut - en oo enää turvaton.”
Et voi olla yhteydessä kehoon, jonka viestejä harhautat koko ajan muilla virikkeillä.
Jossain podcastissa sanottiin hyvä vinkki arjessa toimimiseen; aina kun mahdollista, niin “move through honey”, eli hidasta sun tekemistä ja keskity siihen, miltä sun kehossa mikäkin asia tuntuu.
Kun esimerkiksi tiskaat, niin keskity siihen tiskaamiseen, äläkä ole mielessäsi jo suorittamassa seuraavaa tehtävää to-do listalla (guilty 👋!).
P.S. On myös todella vaikeaa päästä omiin “feminiinienergioihin” ja naiselliseen olotilaan käsiksi, jos sun keho suorittaa ja pää harhailee muualla. Et voi olla yhteydessä kehoon, jonka viestejä harhautat koko ajan muilla virikkeillä.
Jos sulla on vaikka libido ollut jo pidempään kateissa, niin keskittyisin ensimmäisenä näihin asioihin. Löydä uudelleen yhteys aisteihisi ja kehoosi, anna sille aikaa ja katso, mikä muuttuu. ❤️🔥❤️🔥
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
Miten oppia tuntemaan turvaa omassa kehossa? Osa 1
Miten turvattomuus ohjasi mun elämää ennen?
Kehosi tekee kaikkensa sun eteen — entä sä?
Liity sisäpiirilistalle täältä & seuraa myös somessa:
