Miten oppia tuntemaan turvaa omassa kehossa? Osa 1

Puhutaan turvan tunteesta, koska selittämätön turvattomuuden tunne tuntuu olevan tosi yleistä, ainakin millenniaalinaisten keskuudessa. Omakohtainen empiirinen tutkimus. Aina on vähän hätä, kiire jonnekin, vaikeus luottaa omaan kehoon ja kannatella omia tunteita, vaikeus luottaa siihen, että asiat järjestyy tai että muut ihmiset voivat olla hyvillä aikeilla liikenteessä. Vaikeus kuunnella omaa kehoa, kannatella muiden isoja tunteita, ottaa isoja harppauksia kohti tuntemattomia haasteita…

Tästä aiheesta riittää siis puhuttavaa, mutta aloitetaan nyt muutamista konkreettisista vinkeistä, joilla pääsee alkuun.

Löydä sun “voimatunteet”

Mieti ja listaa ylös kolme tärkeintä tunnetta, joista saat eniten energiaa, lohtua, toivoa, iloa tai mitä tahansa positiivista sun elämään. Kolme sellaista tunnetta, joiden vallitessa koet olevas autenttinen oma itsesi ja ns. omassa voimassasi — eli hyviä asioita tapahtuu, sulla on homma hanskassa, sulla on hyvä meininki päällä.

Esimerkiksi mun omat voimatunteet on kiitollisuus ja minäpystyvyys. Kun ylitän itseni jossain (pienessäkin) asiassa, se on aina uusi naula arkkuun sen suhteen, että osaan jotain ja mun rajoittavat uskomukset on vaan mun päässä. Ja niistä kahleista on mahdollista vapautua.

Minäpystyvyys on mulle kriittistä sen suhteen, edistänkö itselleni tärkeitä projekteja vai jäänkö tuleen makaamaan. Päivinä, jolloin tuntuu, ettei mikään mene putkeen, on haettava minäpystyvyyden tunnetta edes jostain pienistä asioista — tai vastaavasti tehdä jotain epämukavaa (kuten kylmäaltistusta), jotta osoitan itselleni, että voin tehdä vaikealta tuntuvia asioita.

Kiitollisuus taas on tunteena sellainen, joka tuo kehoon keveyttä, laajentumista, lisää kapasiteettia tuntea hyviä juttuja moninkertaisena… ja täten myös edistää hyvien asioiden tapahtumista ja hyviin asioihin tarttumista!

Saitko ideasta kiinni?

Kun oot löytänyt kolme itsellesi tärkeintä voimatunnetta, valitse niistä yksi tärkein ja pohdi, missä tilanteissa olet tuntenut sitä tunnetta, ja mikä se tilanne oli silloin, kun niin tunsit — mitkä tekijät mahdollisti sen tunteen? Mitä sun ympärillä oli, mitä sun elämässä silloin tapahtui? Sitten koitat kultivoida sen fiiliksen itseesi mielikuvan tapaan. Mieti myös, mistä voit tunnistaa olevas tässä sun voimatunteen tilassa?

Näistä rutiineista turvaa kehoon ja mieleen

• keskity tuntemaan jotain kehoa vasten, esim. istuessasi tunne jalkapohjat maata vasten tai miltä tuntuu, kun selkä on kannateltuna tuolin selkänojaa vasten?

• erilainen kosketus, esim. perhoshalaus itselle, käsien pitäminen pallean päällä, käsien pitäminen kylkiluiden päällä antaen niiden laajentua sivuille hengityksen tahdissa jne. — kokeile myös, miltä tuntuu ns. rasvata käsivarsia, voit puristella hellästi sun ranteita ja käsivarsia sivellessä niitä

• lempeä kasvohieronta (vahva suositus Instagramissa esim. @sagefacialtensionrelease)

• lihasten vuorotteleva jännitys-rentoutus — esim. selinmakuulla jännitä tietoisesti molemmat reisilihakset niin tiukasti kuin saat, pidätä hengitystä hetki, ja sen jälkeen rentouta täysin rennoiksi ja päästä hengitys rennosti ulos

• lähde metsään tai muutoin luontoon haahuilemaan

• hyräile jotain rentoa/rauhallista biisiä (hyräily rauhoittaa hermostoa myös)

• ota hörppy vettä ja kurlaa sillä rauhallisesti katse yläviistossa (rauhoittaa myös hermostoa)

• luo sun pään sisäinen turvapaikka, johon assosioit turvallisuuden ja rentoutuneisuuden tunteen — se voi olla joku konkreettinen paikka, jossa oot kokenut voivas päästää kaikesta turhasta irti ja olla vaan läsnä — tai se voi olla joku kuvitteellinen, ihana mielikuvapaikka, joka saa sulle mukavan pörröisen tunteen kehoon

• pidennä tietoisesti uloshengitystä ja koita pitää pieni paussi ennen kuin lähdet aina uuteen hengityssykliin

Orientoituminen ympäristöön voi auttaa muistuttamaan, että oot turvassa

Kun löydät itses arjen keskellä ylivirittyneestä ja kaoottisesta mielentilasta, kannattaa pyrkiä ensin fokusoitumaan sun ympäristöön. Varsinkin, jos tuntuu haastavalta tai ahdistavalta keskittyä ns. omaan sisäiseen maailmaan ja kääntyä sisään päin siinä kohtaa.

Tämä orientoituminen auttaa muistuttamaan sun hermostolle, että sua ei jahtaa sapelihammastiikeri, vaan oot saattanut joutua kummallisen adrenaliiniryöpyn kohteeksi ihan vaikka haastavan asiakastilanteen tai liikenneruuhkan vuoksi!

Orientoituminen ympäristöön — voit tehdä tän missä tahansa vaiheessa pitkin päivää, missä ikinä oletkaan.

5-4-3-2-1, eli;

5 asiaa, mitä näet ympärillä (esineet jne.)

4 asiaa, mitä voit koskettaa

3 ääntä, mitä voit kuulla

2 asiaa, mitä voit haistaa

1 asia, mitä voit maistaa

Tavoitteena ei ole olla aina rauhallinen kuin viilipytty

Kukaan ei ole aina rauhallinen tai hermosto täysin tasapainoinen koko ajan. Ei tietenkään, se on luonnotonta. Mutta se, mihin halutaan pyrkiä, on joustavuus. Siten, että sun hermosto kykenis joustamaan ja venymään tarpeen tullen kuminauhan lailla — mutta osaisi myös palautua siitä äärivenytyksestä mahdollisimman sutjakkaasti takaisin normaalitilaan eli sietoikkunan sisään.

Ja tää säätely on se, mitä voidaan treenata. Ettei meidän tarvitse viettää aikaa siellä ääripäissä (yli- tai alivirittyneessä tilassa) toistuvasti, vaan löydetään se hermoston sietoikkuna pikkuhiljaa ja löydetään kapasiteettia sietää epämukavia tunteita ja tilanteita vähän joustavammin.

Turvan tunne edellyttää sitä, että oot yhteydessä omaan itseesi. Connected. Ja mistä sen sitten tietää, että on yhteydessä itseensä? No se on vähän kuin mitä sielunkumppaneista puhutaan. Sen kyllä tuntee, kun se osuu kohdalle.

Kirjoitan tästä aiheesta vielä ainakin toisen osan, jossa keskitytään resursointiin ja syvennytään siihen oman suojakuplan rakentamiseen. Pysy linjoilla!

Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:

Miten minimoida arjen kaaosta ruuhkavuosissa?

Ennakointi vs. reagointi — kun arki yllättää!

Hyvän arjen arvoa ei rahassa mitata

Liity sisäpiirilistalle täältä & seuraa myös somessa: