Älä ole (liian) armollinen itsellesi
Harva ihminen voi rasittaa itseään liikaa treenaamalla, vaan 9/10 tapauksista puutteellinen palautuminen johtuu huonosta ruokavaliosta — et syö riittävästi tai et syö oikeita ravintoaineita suhteutettuna sun aktiivisuuteen ja arjen kuormitukseen.
Ravintopuoli ja yleinen palautuminen kuntoon, ennen kuin syytetään treenaamista, sillä…
Sut on luotu liikkumaan ihan jäätäviä määriä
Sä et mene rikki siitä, että kerrytät 10 000 askelta päivässä ja treenaat viisi kertaa viikossa. Se on aktiivista, kyllä, mutta sellaiseen elämäntyyliin ihminen on oikeastaan… luotu. Ihan aikojen alusta saakka. Nykyään vaan normalisoidaan sitä, että treeni on joku iso tapahtuma päivässä, ja kaikki “muu aika” eli puhelimella roikkuminen ja työpisteellä istuminen on sitä “normaalia” aikaa.
Toki, jos treenin ympärillä kaikki muu onkin ihan vinksallaan — scrollaat somea, turrutat aitoja tunteitasi, olet jumissa vääränlaisessa työympäristössä, siedät toksisia ihmissuhteita ja miellytät muita oman mielenterveytesi kustannuksella — on ihan luonnollista, että kova treeni tuohon lisäksi voi horjuttaa ihmisen hyvinvointia.
Aktiivisuus itsessään ei kuitenkaan koskaan aiheuta mitään pahaa kellekään. Rimaa voi madaltaa omaan tasoon sopivaksi, mutta joku rima pitää silti olla.
Itse kannatan henkeen ja vereen ajatusta “always something, never nothing.”
Vaikka kuinka prikulleen suunnittelisit sun arjen minuuttitasolle asti, et voi koskaan luottaa 100 % sen toteutuvan. Koska kaikki ei vaan ole sun kontrolloitavissa. Mutta se, ettei arki ole sun kontrolloitavissa, ei tarkoita sitä, että kannattaa heittää hanskat tiskiin ja antaa oma toimijuus täysin pois.
Jos et pääse treenaamaan suunnitelman mukaan vaikka sinne salille, voit mennä edes kävelylle. Tai tehdä edes 15 min. pilateksen tai joogan YouTubesta. Mitä tahansa, mikä istuu sun arvomaailmaan. Arvoihin sidottu tekeminen on siitä hyvä, että se jättää myös joustonvaraa. Voit elää sun arvojen mukaisesti, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteutuisikaan.
Esimerkki elävästä elämästä…
Eilen olin aloittamassa kyykkytreeniä salilla. Huomasin vasta salin pukkarissa, että mulla oli reikä treenihousuissa hyvin kriittisessä paikassa. Mulla ei ollut varahousuja mukana tai edes hupparia, minkä olisin voinut kietaista vyötärölle peittääkseni sen housuissa olleen reiän.
Ei siinä mitään. Pyöräilin vähin äänin takaisin kotiin noin 3,5 km. Tajusin realistina mun aikataulun olevan sen verran nafti, etten ehtisi mennä edestakaisin hakemaan ensin kotoa ehjiä housuja ja pyöräillä sitten vielä uudestaan salille. Siispä muutin suunnitelmaani lennosta ja tein treenin kotona. En saanut tehtyä ihan täsmälleen suunnitelman mukaan, koska mulla ei ole levytankoa kotona. Tein säädettävillä käsipainoillani sen, mitä pystyin — ja loput liikkeet muokkasin.
Ymmärrät pointin. Aina voi tehdä edes jotain. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Mitä asioita sinä voit tehdä sun hyvinvointisi eteen — kaikista huonoimpinakin päivinä? Myös kaaoksen keskellä? Millä päivittäisillä, pienillä teoilla voisit tuntea eläväsi sun arvojen mukaan?
Mikä on sellainen matalan kynnyksen teko, joka pitää hyvän momentumin tekemiseen päällä?
Todella iso osa mun 11-vuotisen “treeniuran” aikana tehdyistä salitreeneistä on tehty väsyneenä, v*ttuuntuneena ja voimattomana. Tarkoitan siis, että salille lähtiessä tunnelma on ollut tuon kaltainen. Fyysisesti voimaton olo työpäivän jälkeen. Kiinnostus treenaamiseen pyöreä 0.
Oon silti mennyt. Näyttänyt ja todistanut itselleni, että voin saapua paikalle ja tehdä, mitä täytyy tehdä, koska olen päättänyt sitoutua omaan hyvinvointiini.
Ja jostain kumman syystä…
juuri ylempänä mainitussa tunnetilassa tehdyt treenit on yleensä olleet niitä parhaita treenejä! Voit kuvitella, miten hyvä fiilis siitä tulee. Tuplana.
Kun olet vielä lämmittelyn aikanakin kuunnellut sitä päänsisäistä valitusta, jossa mielesi syöttää kaikkia mahdollisia syitä, miksi voisit vaan lähteä kotiin ja siirtää treeniä “huomiselle”.
Noissa hetkissä otat sisäisen sisupussisi esiin, sanot mielessäsi “nyt p*rkele” ja teet vaan ilman valituksia.
Liian helposti ei kannata antaa itselleen siimaa. Mitä matalampi kynnys luovuttamiseen, sitä enemmän hukkaat sun potentiaaliasi.
Et voi tietää, onko kyse aidosta ylirasituksesta ja väsymyksestä, ellet kokeile. Okei, sen oppii toki tuntemaan jossain kohtaa helpomminkin, mutta oppia voi vaan kokeilun ja virheiden kautta — se pitää itse omakohtaisesti selvittää.
Kannattaa alussa antaa “benefit of the doubt” itselleen ja testata edes alkulämmittelyn ja ehkä ensimmäisen työsarjan läpi. Jos sen jälkeen ei edelleenkään lähde treeni sujumaan ja tyhjä tanko tuntuu itkettävän painavalta, niin selvä homma — voit siirtää treeniä, nukkua sinä iltana hyvin ja syödä hyvin ja katsoa huomenna uudestaan paremmalla palautumisella.
➡️ Syksyn pimeys ja ruuhkavuosiarki voivat vetää mielen ja kehon energiat matalaksi, mutta ei enää! Mom Reset -haaste on luotu juuri sinulle — kiireiselle äidille tai yrittäjälle, joka tarvitset konkreettisia, toimivia työkaluja arjen haasteiden keskellä. 14 vrk maksuton hyvinvointihaaste alkaa 28.10. Ilmoittaudu mukaan heti tästä!
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
Onnistuneen treenin prinsiipit
Epäolennaisuuksiin keskittymisen kirous
Liity sisäpiirilistalle täältä & seuraa myös somessa:
