5 askelta minäpystyvyyden lisäämiseen
Altista itsesi välillä niille asioille, joita sun mieli vastustaa sillä hetkellä eniten.
Voit aloittaa tosi pienestäkin altistuksesta kerrallaan. Se voi olla hyvin vaikka 5 minuutin ajastimen asettaminen puhelimeen ja sen aikana laitat itsesi kirjoittamaan jotain asiaa, minkä aloittamista oot viivytellyt pitkään.
Mulla toimii hyvin esimerkiksi kylmän suihkun ottaminen normisuihkun perään — oon harrastanut tuota joka päivä nyt tämän vuoden puolella ja siitä on tullut yksi lempirutiineista. Yleensä mun ajatukset ennen kylmäaltistusta on, että “ei, eikä, en halua tehdä tätä tänään, mitä jos vaan skippaan tän yhden päivän, en jaksa nyt”. Mitä mä silloin teen? Päätän, että perkele, todellakin teen tän tänään, vaikka ei huvita.
Laitan sen kylmän suihkun valumaan ja samaan aikaan päässä pyörii kaikkea “et muuten uskalla kääntyä ympäri tän suihkun alla”, “et varmana jaksa minuuttia pidempään” yms. Siinä kohtaa pitää etsiä se sisäinen kapinoitsija ja näyttää sille sisäiselle lannistajalle, että nyt muuten tehdään.
Hoen yleensä mielessäni “I can do hard things”. Tiedän, ettei kylmäaltistus ole mikään superteko, mutta meillä kaikilla on omat rimamme siihen, mitä kutsutaan nimellä “hard things”. Hah.
2. Pidä itsellesi asettamistasi lupauksista kiinni.
Tämä on tärkeä. Tarkoitan tätä nyt sillä tasolla, että jos sanot meneväsi nukkumaan ajoissa illalla, niin mene. Jos oot kalenteroinut itsellesi salitreenin seuraavalle aamulle klo 7, koska tiedät sen muuten jäävän sinä päivänä väliin, niin pidä siitä lupauksesta kiinni. Jos et voi luottaa itseesi pienissä asioissa, miten voisit luottaa sun kykyyn selvitä kunnialla isommista tilanteista? Mitä useammin toteutat ja teet sen, mitä sanot tekeväsi, sitä enemmän saat luottoa itsees ja sitä kautta tunnetta “mä pystyn tähän”. Ja luot myös sisäistä turvaa, koska tiedät, että voit ennakoida tulevaa toimintaasi.
3. Aloita niin naurettavan pienistä muutoksista, että jäät nälkäiseksi.
Varmin tapa tappaa motivaatio ja sitoutuminen heti alkuunsa on asettaa itsellensä niin korkea lähtötavoite, että ajatuskin saa lannistumaan. Sulla on vaikka tavoitteena ottaa jotain uusia hyvinvointia tukevia rutiineja arkeen, etkä ole toteuttanut niitä ennen? Silloin on äärimmäisen tärkeää, että aloitat niin pienellä effortilla, kuin mahdollista. Sulla pitää jäädä fiilis, että haluaisit tehdä enemmän. Tuntuu vähän hölmöltä jättää siihen.
Tavoitteena aloittaa säännöllinen meditointi? Aloita sillä, että keskityt 30 sekuntiksi havainnoimaan sun hengitystä sisään ja ulos. Missä ikinä silloin ootkin — sen ei tarvitse olla joku romantisoitu temppeli tai suitsukkeilla varusteltu makuuhuone — voit aloittaa tän treenaamisen vaikka ruuhkabussissa.
Tavoitteena aloittaa säännöllinen treeni? Aloita sillä, että meet salille tekemään alkulämmittelyn tai 15 minuutin kiertoharjoituksen. Toimii myös kotona. Tai kotona voi toimia vaikka joku 5 minuutin taukojumppa — niitä löytyy ilmaisena YouTubesta pilvin pimein. Tässä pääasia on se, että varaat säännöllisesti kalenterista sen tietyn aikaslotin, jolloin saavut paikalle. Ei oo siinä kohtaa vielä väliä, mitä sä siellä teet tai teetkö juuri niitä optimaalisia asioita. Just show up.
4. Selvitä, teetkö elämässäsi oikeita asioita?
Mulla on ollut työpaikkoja, joissa oon tuntenut oloni niin tyhmäksi ja mitättömäksi, että se on vaikuttanut ahdistavalla tavalla kaikkeen muuhunkin elämässä. Tulee kokonaisvaltaisesti sellainen toivoton ja lamaantunut olo, jos on työpaikassa, joka ei millään tavalla stimuloi aivoja tai anna mitään uusia haasteita — tai vastaavasti jos on vaan niin väärällä alalla ja väärässä tehtävässä, että työntäisit mieluummin nuppineuloja kynsien alle päivät pitkät, kuin menisit töihin. Kutsutaan myös nimellä bore-out — tylsistyt kuoliaaksi, ja kun et käytä potentiaaliasi pitkään aikaan, se tuntuu kutistuvan jonnekin näkymättömiin.
Nyt, kun oon taas käynnistänyt yrittäjätaipaleen ja myöntänyt itselleni, että oon kaivannut oman sisällön luomista — oon saanut viimein onnistumisen kokemuksia. Pystyvyyden tunnetta. Voin kertoa, että sitä ei oo näkynyt sitten raskauden toisen kolmanneksen jälkeen, eli tässä on kärsitty 2 vuotta vahvasta aivosumusta ja tunteesta, että eihän musta ole enää mihinkään.
Pohdi säännöllisesti, jatkaisitko sun elämäntyyliä sellaisena kuin se nyt on, jos saisit tietää, että sulla olisi vähemmän elinaikaa jäljellä mitä odotatkaan? Muista, että elämä ei oo mikään kenraaliharjoitus, jonka opeilla siirrytään tositoimiin “sitten joskus”. Elämä on ja tapahtuu nyt, tässä ohikiitävässä hetkessä.
5. Älä unohda juhlia onnistumisiasi!
Onko sulla joku tavoite saavutettu ja syöksyt aina tukka putkella kohti uusia haasteita? Menet sellaisen liikkuvan maalitaulun perässä, koskaan ei tule valmista? No varmasti, jos et ikinä pysähdy kreisibailaamaan pieniä onnistumisia tai palkitse itseäs mitenkään siitä, että oot onnistunut jossain! Aina on hyvä syy juhlia. Se voi olla vaikka kasvohoidon tai hieronnan varaus ilman, että kyselet tai odotat ehdotusta keneltäkään.
Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse? Varsinkin äideillä helposti muut tottuu ympärillä siihen, että sä vaan teet ja teet, etkä pyydä apua tai delegoi hommia muille. Teet hiljaa, mutta samalla naama nurin, ja kannat kaunaa siitä, ettei kukaan huomaa sun taakkaa. Tää on valmis oravanpyörä, kun ei pidetä omista rajoista kiinni. Mikä myös on yleistä, on se, ettei edes tunnisteta niitä omia rajoja. Miten rajoja vois kommunikoida muille, jos ei itsekään tiedä, mitä kaipaa?
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
