Kun asettaa makrojen suhteen tietyt päiväkohtaiset tavoitteet ja noudattaa niitä – parhaansa mukaan, ei pakkomielteisesti – useamman viikon, on helpompi analysoida, mikä menettely toimii itsellä ja mikä ei. Tuleeko kehitystä treeneissä, miten energiatasot vaihtelee jne. Eipä tarvitse enää hakata päätä seinään miettiessä, että “mitä teen väärin, kun tulosta ei tule?!”

Mitä tehdä ensimmäisenä, kun haluat antaa makrojen seuraamiselle mahdollisuuden? Psst… makrojen seuranta on tosiaan avain joustavaan syömiseen, jossa turha tunnelataus ruuasta on poissa ja opit saamaan puhdasta dataa tekemistäsi valinnoista.

Ei yksi geneerinen A4 paperilappu opeta ketään tekemään fiksuja valintoja. Se vaan pitää ihmisen jumissa elämässä, jossa ei ole tilaa illanvietoille, reissuille tai spontaaneille muutoksille. Tää vaan vahvistaa kaikki tai ei mitään -ajattelua, josta liian moni kärsii.

Miksi tyytyä pudistelemaan päätään arjessa, kun kehonkoostumus ei etene toivottuun suuntaan, kehonmuokkaustavoitteet eivät toteudu ja sitten ei edes ole mitään dataa, jonka pohjalta voisi katsoa, miten edetä jatkossa?!