Säästeletkö omaa potentiaaliasi?
Jos on tottunut elämään henkisissä kahleissa, ei ole helppoa lähteä edes tavoittelemaan mitään suurempaa ja haastavampaa elämässä.
Päivittäisillä valinnoilla olet pikkuhiljaa luonut itselles tietyn suunnan elämässä ja jos et oo tottunut haastamaan itseäsi tai rajojasi yli mukavuusalueen, se tuntematon alue siellä jossain tuntuu todella pelottavalta ja kaukaiselta.
Oman potentiaalin piilottaminen syö ihmistä sisältäpäin koko ajan
Perustylsään, harmaaseen arkeen ja hiljaiseen epätoivoon tottuu valitettavan nopeasti. Koko ajan mielessä siintää ajatus jostain vähän autenttisemmasta elämästä, mutta onnistumisen tuoma vastuu ja haasteet pelottaa. Miksi?
Koska se olisi sun vanhan minäkuvan loppu! Joutuisit kirjottamaan kokonaan uuden tarinan itsestäsi. Olet tottunut jo näkemään itsesi tietynlaisena ja se tuo turvaa, vaikka elämä olisikin tasaisen onnetonta. Yhtäkkinen onnistuminen jossain suuressa jutussa tietäisi, ettet enää voikaan piiloutua vanhan minäkuvan taakse.
Sen piikkiin on niin helppo laittaa kaikki epäonnistumiset ja virheet. Sen avulla ei tarvitse selitellä tai etsiä syitä epäonnistumiselle tai paikallaan junnaamiselle. Vaikka koko ajan olisi oikeasti vapaus ottaa kynä kauniiseen käteen ja kirjoittaa itsestään ihan uusi tarina, sen sijaan, että luetaan sitä tarinaa ulkopuolisena ja eletään harhaluulossa, että ”asiat tapahtuvat minulle”, että sulla itsellä ei ole osaa eikä arpaa elämän tapahtumiin.
Otetaan esimerkiksi vaikka joku tärkeä pääsykoe, mihin sun pitäisi lukea ja tarkoituksena päästä sisään opiskelupaikkaan, josta oot haaveillut tosi kauan. Pelkäät epäonnistumista, koska opiskelupaikkoja on todella rajallinen määrä ja kaikki läheisetkin kyselee koko ajan, että joko on opiskelupaikka plakkarissa?
Järjestät itsellesi alitajuisesti asiat niin, että voit laittaa mahdollisen epäonnistumisen jonkin ulkopuolisen syyn piikkiin. Näin epäonnistuminen ei johdu sinusta itsestä, vaan siitä, että sulla ”ei ollut aikaa lukea”. Etkä joudukaan kohtaamaan sitä tosiasiaa, ettei se opiskelupaikan saavuttaminen ole ollut siinä elämäntilanteessa prioriteettilistan ykkösenä. Tai ehkä oli tietoisessa mielessäsi, mutta koska alitajuntasi johtaa 95 % teholla päivittäisiä ajatuksiasi — voi olla, että vanhat uskomukset johtivat sisäistä orkesteriasi väärään suuntaan.
Suuria asioita elämässä ei koskaan kannata lähteä ”yrittämään”, vaan joko mennään tai ei meinata. Jos joku asia on sulle tärkeä, keksit kyllä keinot sen toteuttamiseen — mukauttaen elämän muut osa-alueet sen mukaisiksi, että pystyt panostamaan prioriteettiisi täysillä.
Jos esimerkiksi sanot, että sulle tärkeintä elämässä on oma terveys ja hyvinvoiva arki, mutta todellisuus sotii sun arvoja vastaan, niin se ei silloin ole arvo, vaan ihanne.
Viimeistään kalenteriin kurkkaaminen osoittaa, että jos arjesta ei hirveästi liikene aikaa oman hyvinvoinnin kehittämiseen, niin todelliset arvot ovat silloin jossain muualla. On hyvä tiedostaa, että arvojen mukaan elämisellä on aina hintansa.
Se ei tunnu aina mukavalta siinä hetkessä, kun teet valinnan mihin aikaasi sijoitat.
Merkitsee sitä, että joudut kieltäytymään monista kivoistakin asioista sen vuoksi, että tiedät, mikä on sulle pitkällä aikavälillä paras tapa elää ja mitkä arjen valinnat vievät sua kohti arvojen mukaisia tavoitteita. Vähän kuin olisit itsellesi se turvallinen, rajoja asettava vanhempi, joka ajattelee sun parasta, mutta tietää joutuvansa ottamaan kiukuttelut vastaan sen vuoksi.
Onnistuminen tuo mukanaan vastuuta
Onnistumisten jälkeen ihmiset kysyy, miten pystyit siihen. Ei voi enää pestä käsiä niistä tilanteista, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin, eikä voi enää laittaa asioita sen piikkiin, ”koska mä nyt vaan oon semmonen ja oon aina ollut”.
Onnistumisten myötä suhun kohdistuu enemmän kritiikkiä ja ulkopuolisten vaatimuksia. Sulta odotetaan jatkossa enemmän ja se luo suorituspaineita. Jos on tottunut lyttäämään itseään tai pahimmassa tapauksessa kuullut masentavaa palautetta lähipiiristä, voi päähän pinttyä mielikuva, ettet ansaitse menestystä.
On turvallista pysytellä ns. seinäruusuna. Eipähän ainakaan triggeröi ketään, kun ei teekään mitään.
En tiedä sinusta, mutta itse ainakin tunnistan yllä olevan ajatuksen. Ja myös sellaisen, että kun asiat alkaa rullaamaan vähän pelottavan hyvin, niin oon alitajuisesti alkanut sabotoimaan omaa onnistumistani tekemällä jotain typerää — jotain, mikä ei ole ollenkaan linjassa mun suurimpien tavoitteiden kanssa.
Jos on tottunut kädenlämpöiseen harmaaseen arkeen, on vaikeaa yhtäkkiä heittäytyä kokonaan johonkin uuteen ja tuntemattomaan.
Kun sitten onnistut jossain isossa asiassa, on aika laittaa vanhat lannistavat uskomukset uusiksi ja ymmärtää, että onnistuminen lähtee alitajunnasta asti ja on sinusta itsestä kiinni, mitä jatkossa tapahtuu.
Loppujen lopuksi yllättävän monikin asia elämässä on omissa käsissä, jos käärii hihat ja laittaa asioita tapahtumaan.
Kun uskot pystyväsi saavuttamaan tietyn tavoitteen, teet alitajuisesti arjessa päätöksiä, jotka vie kohti sitä tavoitetta! Tätä voidaan kutsua toki myös manifestoinniksi.
Jos joku kysyy sulta automatkan jälkeen ihan puskista, että montako punaista autoa näit matkasi aikana — osaisitko vastata kysymykseen?
Et varmasti.
Jos taas päätät jo ennen automatkaa, että aiot etsiä niitä punaisia autoja ja laskea ne kaikki vastaantulevat punaiset autot — niitä voisi tulla aika lukemattoman monta vastaan, koska tiedostaisit asian ja oot sillä “taajuudella”, jossa huomaat asioita ja mahdollisuuksia ympärillä.
Menestymisen pelon taustalla voi olla omat uskomukset esimerkiksi siitä, että menestyvien ihmisten elämä olisi tosi kontrolloitua, haastavaa, kaukana valinnanvapaudesta ja rentoudesta.
Itsesi pienentäminen menestymisen pelon vuoksi ei kuitenkaan tee susta parempaa ihmistä tai läsnäolevampaa ihmistä läheisillesi — itse asiassa, päinvastoin.
Onnellinen ihminen, joka elää sopivan haastavaa elämää ja uskaltaa tavoitella niitä suuriakin unelmia, on parempi ihminen myös läheisilleen.
"Jos kuljet läpi elämän vailla vastusta ja haasteita, kukaan ei tiedä mihin pystyt ja olet usein onneton.
Tunteakseen itsensä pitää asettua testiin, sillä vain kokeilemalla saa selville, mihin pystyy.
Vapaa ei ole, joka tekee mitä haluaa, hän on himojensa orja.
Vapaa on se, joka on valinnut velvollisuutensa."
