Motivaatio ei kanna kovin kauas
Maksat itsesi kipeäksi jostain verkkokurssista tai käyt asiantuntijan seminaarissa, jonka jälkeen sulla on avaimet menestykseen ja unelmien saavuttamiseen.
Sulle annetaan konkreettiset työkalut onnistumiseen ja päässä on selkeä visio siitä, että nyt muuten onnistuu. Lähdet sieltä kurssilta täynnä motivaatiota, valmiina valloittamaan maailman.
Mutta mitä tapahtuu kurssin jälkeisenä aamuna, kun herätyskello pärähtää soimaan? Tai vaikkapa viikon päästä?
Todennäköisesti silloin se ensihuuma ja valaistumisen tunne on jo vähentynyt huomattavasti. Tunne, mikä sulla oli juuri sen kurssin tai seminaarin jälkeen, ei olekaan enää yhtä vahvasti läsnä.
Koska nyt sulla on taas ympärillä karu muistutus siitä, että arjen velvollisuudet odottaa, eikä ne työt lopu tekemällä.
Todellinen elämä ei kysele aikataulujesi ja intentioidesi perään. Siksi ennakointi on aina fiksumpi tapa elää arjessa, kuin paniikinomainen tulipalojen sammuttelu.
Kaikilla meillä on päiviä, jolloin tuntuu, että motivaatio puskee katosta läpi ja ollaan valmiita laittamaan kädet saveen vaikka heti. Näin käy yleensä juuri silloin, kun saat luettua jonkun itsellesi resonoivan kirjan, tai käyt jonkun alussa mainitsemani kurssin.
Mutta hei, kaikilla meillä on myös niitä päiviä, jolloin matka omien tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu suossa tarpomiselta. Tuntuu, että mikään ei etene haluttuun suuntaan ja vielä vähemmän huvittaisi tehdä konkreettisesti töitä tavoitteiden eteen.
Tästä syystä motivaatio ei oikeasti johda mihinkään. Puhutaanko mieluummin sitoutumisesta? Inhoan sanaa ”itsekuri” ja koitan välttää sitä viimeiseen asti, koska itsekurillakaan ei pitkälle pötkitä.
Kyse on siitä, että kykenet hahmottamaan, millainen toiminta arjessa vie sua pitkällä tähtäimellä kohti tavoitetta ja opit pikkuhiljaa tekemään päivittäin pieniä valintoja, jotka edesauttavat sua tavoitteen saavuttamisessa.
Et vedä puoleesi sitä mitä haluat. Vedät puoleesi sitä, mitä olet.
Ensin pitää olla ja toimia intention mukaan pidemmän aikaa. Sitten vasta alkaa tapahtua ja sun olosuhteet ympärilläsi alkaa vastaamaan sitä haluttua todellisuutta. Ja näin muutetaan identiteettiä!
Sulla on sisimmässäsi pieni intuition ääni, joka tietää, mihin kaikkeen sulla olisi potentiaalia. Jos vain heittäisit tekosyyt nurkkaan. Linjautuisit samalle aaltopituudelle sun villeimpien visioiden kanssa.
Luopuisit rajoittavista uskomuksista ja tekisit joka päivä pienen pieniä valintoja, jotka todistaisi, että sä todellakin voisit olla sellainen ihminen, kuin villeimmissä visioissasi.
Vähitellen niistä päivittäisistä teoista tulee automaattista ja ohjaudut jatkossa luontaisesti toimimaan haluamallasi tavalla. En kiellä, etteikö sen opettelu olisi aluksi epämukavaa, pelottavaa ja jopa vastenmielistä.
Ei kukaan herää joka aamu motivoituneena ja innostuneena
Tarpeeksi kauan, kun treenaa vaikka salilla, niin treenistä tulee vaan osa elämää. Ei siinä enää edes mieti treenaamista ja sen sovittamista kalenteriin, vaan se on ihan itsestäänselvyys jokaisessa viikossa.
Tuskin yleensä mietit suihkuun mennessä, että olenko mä nyt motivoitunut tähän hommaan ja googlaat, miten muut ihmiset motivoituu menemään suihkuun?
Sä vaan tiedät, että se asia täytyy välillä hoitaa pois alta, huvitti tai ei.
Kyse on isommasta kuvasta, mikä täytyy pitää mielessä koko ajan.
Mitä ikinä teetkään, sulla on aina siihen joku motivaatio taustalla. Ihan aina. Kun selaat puhelinta sohvalla, sulla on taustalla joku tarve, jota se toiminta tyydyttää. Joku tunne, mitä haluat sillä toiminnalla saada aikaan.
Jos vedät lasillisen viiniä illalla lasten mentyä nukkumaan, sulla on siinä taustalla joku ajatus, että se viinilasillinen rentouttaa ja mukavasti “lopettaa” päivän. Se on sellainen “mental closure” päivälle. Tämän päivän lopetusrituaalin voisi hoitaa fiksumminkin, mutta se on kenties se keino, johon olet tottunut.
Mistä tunnistaa merkityksellisen tavoitteen?
Merkityksellisen tavoitteen tunnistaa siitä, että sen eteen täytyy aina kärsiä enemmän tai vähemmän. Yleensä sitä isompi sisäinen vastustus herää, mitä merkityksellisempi se asia sinulle on.
Ja tuollaisen tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa todellakin kieltäytymistä monesta mukavasta asiasta. Vai oletko joskus saavuttanut elämässäsi jotain merkityksellistä hauskasti, nopeasti ja helposti?
Välillä menet hampaat irvessä salille ja sun tekisi mieli vaan ryömiä juoksumatolla ja järjestää itkupotkuraivarit. Mutta välillä nuo hetket päättyy yllättäen siihen, että vedät parhaimman treenin, mitä muistat koskaan tehneesi.
Onnistumisesta suuri prosentuaalinen osa tulee siitä, että vaan ilmaantuu paikalle tai nostaa pyllyn ylös tuolista. Loppu hoituu ihan itsestään.
Mitä tapahtuu päivinä, kun sua ei huvita ottaa askelia tavoitteesi eteen ja et vaan jaksa? Mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei ole katsomassa sun tekemisten perään etkä ole tilivelvollinen tuloksista kenellekään?
Ei kyse ole siitä, mitä teet silloin, kun ihmiset on näkemässä, vaan siitä, mitä teet kun oot aivan yksin valintojen maailman ollessa avoinna silmiesi edessä.
Itseään on helppo huijata. Eihän sitä kukaan todennäköisesti saakaan tietää, jos jätät sen kalenterissa lukevan lenkin juoksematta. “Vain tämän yhden kerran” & “huomenna on paljon parempi päivä tehdä se” on varmasti tuttuja egon sanelemia puppulauseita.
Mutta jos sulla on aluksi ollut selkeä toimintasuunnitelma ja huomaat jatkuvasti luistavasi sen toteuttamisesta, niin jossain kohtaa on valuvika.
On epämukavaa myöntää itsellensä, että nyt ei ole priorisoinnit vaan kohdallaan. Kaikki pystyy kyllä tsemppaamaan personal trainerin ohjaustunnin aikana, antamaan kaikkensa, mutta mitä tapahtuu, kun suljet oven perästäsi ja jäät loppupäiväksi omillesi?
Silloin on susta itsestäsi kiinni, millaisia valintoja teet loppupäivänä ja myös jatkossa.
Pois mustavalkoajattelusta
Entä elätkö aina asenteella ”täysillä tai ei ollenkaan” — toisin sanoen, jos ei huvita sillä hetkellä, jätät homman kokonaan tekemättä ja ajattelet, että teet sitten 100 % teholla huomenna tai muuna tuntemattomana ajankohtana?
50 % teholla tehty ”suorituskeskeinen” treeni on parempi, kuin se, että teet 100 % teholla treenin vain niinä päivinä, kun sulla on motivaatiota.
Pienistä, yksittäisistä teoista tulee loppupeleissä aika isoa tulosta vuositasolla.
Älä siis koskaan vaadi itseltäsi täydellisyyttä.
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
Et saa mitään uutta elämään pitämällä kiinni vanhasta
Ilonpilaajat elämäntapamuutoksen esteenä
