Miksi jokaisen kannattaisi ajatella kuin urheilija?
Nyt kun koko maailma katselee ihastuneena Pariisin olympialaisia, tuli tämä aihe mieleen.
Olen välillä reflektoinut, miten erilainen asenne mulla on treenaamiseen ja tekemiseen nykyään vs. elintapamuutoksen ensimmäisten noin 10 vuoden aikana. Kyllä, 10 vuoden! Kantapään kautta on opittu. “Jonkin” verran on hakattu päätä seinään. Moni asia on niksahtanut päässä oikeaan suuntaan vasta äidiksi tulon jälkeen.
Kehitystä on tapahtunut ihan viimeisen muutaman vuoden aikana mm. näissä…
Suhtautuminen alkoholiin ja sen vaikutus yleiseen hyvinvointiin (jos ennen lapsivapaalla oli itsestäänselvyys hankkia pullo rieslingiä, nykyään tulee aina ensin mietittyä, onko edes yksi maistiainen sen arvoista, että seuraavat pari yötä nukkuminen ja palautuminen on surkeaa?)
Treenaamisen intensiteetti — kovasti sitä luuli aina treenaavansa oman kapasiteettinsa äärirajoilla, mutta vielä tämänkin vuoden aikana oon saattanut huomata, että toistoja jäi varastoon paljon enemmän, kuin 2. On ollut esimerkiksi joku mentaalinen blokki ja uskomus siitä, että en koskaan voisi käyttää 40 kg käsipainoja. Ja niin vaan oon tehnyt niillä suorin jaloin maastavedon sarjoja tänä vuonna!
Kyky osata nähdä pidemmälle ja tehdä päätöksiä sen mukaan (toimii myös vastoinkäymisissä, esim. “onko tällä viikon treenitauolla väliä enää 5 vuoden päästä”, kun ennen viikon parin treenitauko flunssassa oli maailmanloppu)
Koko ajan enemmän ja enemmän keskittyminen suorituskyvyn optimointiin sen sijaan, miltä fysiikka näyttää (siinä on jotain taikaa, kun tietoisesti yrittää olla vahvempi joka viikko…)
Joustavuus tekemisessä. Esimerkiksi turha puskea väkisin sillä intensiteetillä, mitä ohjelmassa lukee, jos huomaa lämmittelysarjojen aikana, että tänään ei vaan lähde. Tai puskea väkisin, jos joku kehonosa kipuilee. Tavoite kun on olla toimintakykyinen ja teräskunnossa vielä vanhuksenakin.
Kasvuajattelu
Olitpa sitten kilpatason urheilija, entinen tavoitteellinen urheilija tai ruuhkavuosien keskellä elävä äiti, joka haluais olla samalla elämänsä kunnossa ja pitää pään ja kropan iskussa — urheilijan mindsetistä hyötyisi ihan jokainen.
Mikä sitten tekee urheilijan mindsetistä niin tärkeän ja miten sitä voi kehittää?
Kun uskot sun ponnistelujen johtavan parempiin tuloksiin, olet valmis tekemään tarvittavan työn saavuttaaksesi sun tavoitteen.
Tavoitteellisuus ja punainen lanka kaikessa tekemisessä
Selkeät ja realistiset tavoitteet. Kausiajattelu. Vuodessa on monta sesonkia, joista kukin tukee erilaisia tavoitteita.
Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet: Urheilija asettaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Lyhyen aikavälin tavoitteet, kuten tietyn harjoituksen parantaminen, pitää motivaatiota yllä päivittäisessä perustekemisessä. Pitkän aikavälin tavoitteet, kuten henkilökohtaisen ennätyksen rikkominen, antaa suuntaa ja päämäärän, ja antaa selkeät raamit kaikelle tekemiselle.
Positiivisuus ja tavoitteiden visualisointi
Positiivinen ajattelu ja visuaalinen mielikuvaharjoittelu — molemmat erittäin tehokkaita työkaluja urheilijan mindsetin vahvistamiseen.
Positiivinen itsepuhe auttaa urheilijaa säilyttämään itseluottamuksensa ja keskittymisensä. Yksikin lannistava ajatus, johon lähtee vellomaan, voi sotkea koko päivän tai useamman — joten todellinen urheilija valitsee, mitä ajatuksiaan ruokkii ja mitkä jättää omaan arvoonsa.
Rutiinien rakastaminen
Menestyvät urheilijat noudattavat kurinalaisesti harjoitusohjelmiaan ja elämäntapojaan.
Säännöllinen harjoittelu: Menestyvä urheilija ei anna periksi silloin, kun motivaatio on vähissä. Urheilija sitoutuu isomman päämäärän vuoksi tekemään asiat, mitä täytyy tehdä, silloinkin kun ei napostele.
Rutiinit ja palautuminen: Hyvät rutiinit (säännöllinen uni, laadukas ruokavalio ja tehokas palautuminen) ovat avainasemassa. Edellytys optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiselle.
Resilienssi
Urheilija kohtaa usein odottamattomia haasteita ja muutoksia, joten joustavuus on avain niiden voittamiseen.
Urheilijalla se muuttuja voi olla joku loukkaantuminen. Yksi raaja on pois pelistä ja esim. jalkatreenit ei onnistu — sitten sovelletaan. Tehdään se mitä voidaan. Tavallisella kansalaisellakin arjen aikataulut, treeniolosuhteet ja henkilökohtaiset elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti. Ainoa, mikä on varmaa, on muutos.
Joustavat urheilijat kykenevät sopeutumaan näihin muutoksiin ilman, että se heikentää suorituskykyä merkittävästi.
Kyky hallita stressiä ja pysyä rauhallisena paineen alla on myös tärkeä osa urheilijan mindsetiä.
En usko yhdenkään eliittitason urheilijan saavuttaneen tasoaan tekemättä ikinä minkäänlaisia stressinhallinta- ja rentoutumistekniikoita, kuten hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Hengitysharjoitukset ja meditaatio on sellaisia työkaluja, että kun niitä on treenannut riittävän kauan ja ne on osa sun arkirutiinia, osaat tarvittaessa rauhoittaa itsesi kuin taikaiskusta. Riippumatta sun ympäristöstä. Ja tuo on se kriittinen tekijä, minkä vuoksi rauhoittumisen taito on urheilijoilla elintärkeä!
Nämä attribuutit palvelee ihan jokaista, olitpa bisneselämässä, taloremonttiprojektin keskellä, vauvakuplassa…
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
Motivaatio ei kanna kovin kauas
Miten minimoida arjen kaaosta ruuhkavuosissa?
Onnistuneen treenin prinsiipit
Kehosi tekee kaikkensa sun eteen — entä sä?
Liity sisäpiirilistalle täältä & seuraa myös somessa: