Halpaa dopamiinia tarjolla
Sulla on kaksikin versiota itsestäsi olemassa; tiedostamaton ja tietoinen.
Useimmiten me jumiudutaan sinne tiedostamattomaan versioon, koska let’s face it — nykymeno kannustaa meitä jatkuvaan suorittamiseen, tekemiseen, itsensä kehittämiseen ulkoisten tekijöiden avulla.
Lisäksi jatkuva roikkuminen somessa ja 24/7 tavoitettavissa oleminen vievät meitä koko ajan kauemmas meidän ytimestä.
Tietoinen versio susta ei millään tunnu ymmärtävän, miksi sä sabotoit onnistumistasi tavoitteissasi, tai miksi elämä heittää koko ajan samoja haasteita sun eteen ja tunnut kiertävän kehää. Löydät itsesi samoista ihmissuhdekuvioista, tai sun hyvinvointiprojektit sakkaa aina tietyssä vaiheessa?
Jotain konfliktia siellä tiedostetun ja tiedostamattoman version suhteessa on siis meneillään. Kun vietät tarpeeksi kauan aikaa eläen täysin päinvastoin, kuin mihin sun tiedostava mieli tietää sun pystyvän ja mitä se tietää sun ansaitsevan, niin sä tulet hakkaamaan päätäsi seinään jossain vaiheessa. Jos joku kuvio sun elämässäsi tuntuu olevan kroonisesti päällä ja pitää sut kiertämässä kehää, tiedät, että sulla on sisäistä työtä, joka on kohdattava ennemmin tai myöhemmin.
Nopean dopamiinin lähteet on koko ajan saatavilla, ja niihin on ikävän helppo turvautua sen sijaan, että laskettaisiin hetkeksi kaikki hommat käsistämme ja istuttaisiin hiljaa omien ajatustemme kanssa. Sehän tuntuu…kaoottiselta? Turhalta? Koko ajanhan pitäisi tehdä jotain, suorittaa? Kaikessa tekemisessä pitäisi olla joku lopputulos ja maali, muuten se on turhaa, eikö niin? Eikö leikkiminen ole vain lasten tehtävä, ja siitä pitää luopua aikuisena — sitten ollaan vaan raskaan työn raatajia ja vakavasti otettavia veronmaksajia.
Ei elämässä tule eteen sellaista tilannetta, että joku ojentaisi sulle tarjottimella aikaa, jotta voisit kertalaakista käsitellä kaikki ne pienet traumat, pienet vastoinkäymiset, sun henkilökohtaisten rajojen ylitykset ja epämukavat tunteet, jotka on kaikki kasautuneet toistensa päälle ja kietoutuneet suureen myttyyn, möykyksi sun rintakehälle.
Käsittelemättömiä tunteita ja menneisyyden taakkoja ei voi järjellä selittää ja jättää taakse, koska keho muistaa aina.
Ne ilmenevät viimeistään ihmissuhteissa muiden kanssa, ja ne ilmenee useimmiten haitallisina reaktioina tilanteisiin, ei niinkään ikävinä muistoina ja flashbackeina menneisyydestä.
Jos et ota riittävästi aikaa ja omaa tilaa itsellesi (koska ulkopuoliset ihmiset ja tekijät kyllä ottaa sen ajan sun kalenterista muuten), tulee jossain kohtaa kuitenkin eteen isompi vastoinkäyminen.
Se voi olla pitkä sairastelujakso, joku kehonosa murtuu, tai muuta vastaavaa. Se tapahtuu, jotta joutuisit oikeasti kohtaamaan ne syvälle haudatut huolet, traumat ja ajatukset, jotka oot päättänyt “käsitellä sitten myöhemmin”. Oot turvautunut elämässä sulle tuttuihin, turvaa tuoviin säätelymekanismeihin ja toimintamalleihin, joiden avulla jaksat porskuttaa päivästä toiseen. Kaikilla meillä on paheemme, mutta tietyt säätelymekanismit on tietysti vahingollisempia, kuin toiset.
Itsesabotaasin muotoja voi olla esim.
ahmiminen (ruoka)
shoppailu yli varojen (materia)
uhkapelaaminen (raha)
liiallinen pornon katselu tai irtosuhteet (seksi)
jatkuva alisuoriutuminen työelämässä tai muilla oman elämän osa-alueilla
fyysinen passiivisuus
Haitalliset toimintamallit tuo hetkellisen helpotuksen, mutta ei ikinä tarjoa syvempää ratkaisua siihen alkuperäiseen ongelmaan — eli tarpeeseen, joka ei syystä tai toisesta täyty sun tämän hetken elämäntilanteessa.
Se voi olla joku traumaattinen kokemus, joka on jäänyt jumiin sun kehoon, koska olet kokeillut loogisuudella ja rationaalisuudella ratkaista sen ongelman päässäsi — kehollisen tuntemisen sijaan.
Miten kuvailisin aiempaa nettishoppailun aikakauttani?
Tämä oli tuttu kaava vuosien takaa, kun hankin itselleni järkyttävät osamaksuvelat nettishoppailemalla yli varojeni;
tein nettikauppoihin tilauksia ihan huumaantuneena, silmät sumussa, aivot sumussa, dopamiiniruiskeiden vallassa. Täysin zombina. Tilailin vaatteita ja kosmetiikkaa.
En muistanut tilauksen jälkeisenä päivänä puoliakaan, mitä olin tilannut ja mistä. Fiilis oli, kuin yrittäisin seuraavana aamuna muistella, mitä kaikkea tyhmää sitä onkaan kännipäissään tullut tehtyä edellisenä iltana — paitsi, että olin vaan shoppaillut. Enkä muistanut siitä enää mitään “kohtauksen” jälkeen.
Onnellisuus ja itsevarmuus oli aina jonkin tietyn tuotteen päässä. Sellainen ikuinen kurkotus “melkein, melkein tavoitteessa” → saat sen asian X, johon kurkotit → toteat, että “ei tää pelastanutkaan mua, vaan vielä puuttuu tuote Y” → kurkotat siihen, ja oot varma, että “tää on se sun puuttuva palanen” → “eei sittenkään”… ja kierre jatkuu. Ja jatkuu. Hetken olet kuivilla, kunnes törmäät heikossa mielentilassa taas somessa johonkin osuvaan mainokseen tai tarjouskampanjaan ja se on menoa taas.
Aina kun tuli uusi postipaketti kotiin, se oli saatanallinen dopamiiniannos kerralla ja tunsin oloni onnelliseksi juuri sen aikaa, kun unboxasin tuotteita ja sovitin uusia vaatteita.
Kun se prosessi oli käyty, uudet tuotteet vaatekaapissa, hintalaput irroitettuna, niin sieltä se romahdus iski samantien.
Kas, en olekaan enää onnellinen ja täydellinen. Se kaikki oli harhaa. Hetken huumaa.
Oikeastaan kantava voima kaiken tilailun taustalla oli ajatus siitä, että sen tietyn tuotteen kotiuttamisen jälkeen olisin hyväksytty ja pidetty ihminen. Hyväksytty kenen silmissä? Pidetty missä piireissä? No idea.
Tarpeettoman rankkaa ja ahdistavaa elää sillä tavalla. Koukuttuen nopeisiin ja helppoihin dopamiiniryöppyihin, vaikka kuinka tietää faktapohjalta, että tärkeimmät hyvinvointiin vaikuttavat asiat on ilmaisia tai tosi halpoja. Ja kaikkien saatavilla. Kuten metsässä samoilu, rauhallinen hengittely, lämmin suihku, kylmä suihku, jooga, tanssiminen, läheiselle soitettu puhelu…
Ne kaikki liittyy pikemminkin henkiseen hyvinvointiin ja kolmeen tärkeimpään tukipilariin (uni/lepo, ravinto, liikunta), eikä ollenkaan fyysiseen materiaan.
Mutta niiden aloittamiseen ryhtymisen eteen pitää ehkä sietää vähän kärsimystä, koska on nopeampiakin vaihtoehtoja saada se sama fiilis hetkeksi lainaan.
Elämä on jatkuvaa opettelua
Ei tässä koskaan valmiita olla. Mutta aina meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen seuraavaan päätökseen ja tehdä sellainen valinta, että ollaan tyytyväisiä siihen vielä viikonkin päästä.
Houkuttelevin ja helpoiten saatavilla oleva vaihtoehto on ottaa nopea dopamiininlähde. Saat välittömiä onnistumisia ilman tuskaa tai työtä helpotuksen tunteen eteen, mutta pitkällä tähtäimellä tiedossa on pelkkää kärsimystä korkojen kera.
Pyri valitsemaan se, mikä on oikein ja pohjautuu sun arvoihin — sen sijaan, että valitset tien, joka on hauska, nopea ja helppo.
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
