Et saa mitä tilaat, vaan mitä tarvitset

Joudutko jollain elämän osa-alueella kerta toisensa jälkeen pettymään? Hetken aikaa homma rullaa, mutta lopulta palaat lähtöruutuun pettyneenä ja mietit, että miten tässä taas kävi näin? Eikö tässä ole jo kärsitty ja koeteltu ihan tarpeeksi? Miksi tää sama asia käy aina just mulle?

Se osa-alue, mikä ei ikinä mee niin kuin Strömsössä, voi olla vaikka painonpudotus, talousasiat, parisuhde, you name it.

Todennäköisesti kaikilla on, tai on ollut, joku jatkuva päänvaiva elämässä, joka ei koskaan ota tuulta purjeisiin.

Ensin on päästettävä lopputuloksessa kiehnäämisestä irti. Unohda se, mitä ajattelet ansaitsevasi ja mitä sulta puuttuu sen saavuttamiseksi. Sen sijaan pohdi, miten sun päivittäinen toiminta edistää sun tavoitteen onnistumista? Vai edistääkö?

Onko toiminnassa sittenkin jotain hiomista? On karua myöntää itselleen, että tähän ei ole nyt satsattu riittävästi. Samat virheet ja sen myötä epätoivottu lopputulos toistuvat. Niin kauan, kun toimit tuttujen, huonoksi havaittujen käytösmallien mukaisesti.

Jos työstät jotain sun elämän osa-aluetta puutteesta käsin, se ei tule ikinä kehittymään.

Jatkuvassa ”miksi taas kävi näin” -mielentilassa et näe metsää puilta, vaan sun pitää vaihtaa mielentila asentoon “mitä voisin oppia tästä?”

Ihmissuhteiden paradoksi

Ei unelmakumppanikaan pakonomaisesti etsimällä löydy. Keskityt sen sijaan tekemään asioita, jotka tekee sut onnelliseksi ja saa sut tuntemaan itsesi kokonaiseksi ihmiseksi.

Vasta siinä kohtaa osaat katsoa muita ihmisiä ja elämää siten, että mitä ihanaa ekstrahyvää joku ihminen voisi sun elämään tuoda. Lopetat siinä kohtaa pelastajan ja sankarin kuikuilemisen, koska et koe tarvitsevasi sellaista.

Yhtäkkiä alat vetää puoleesi ihan erilaisia ihmisiä. Onko nää joltain toiselta planeetalta? Löydät itsesi ihan uusista tilanteista. Etkä olis edes huomannut tällaisia mahdollisuuksia olevan olemassa, jos olisit keskittynyt edelleen toimimaan puutteesta käsin.

Oletko säkin vetänyt (edes joskus kultaisina nuoruusvuosina) puoleesi vääränlaisia ihmisiä? Päätynyt toksisiin ihmissuhteisiin ja miettinyt, että mitä oot tehnyt väärin ansaitaksesi sellaisen paskamyrskyn — kerta toisensa jälkeen?

Tuossa tilanteessa tuntuu järjenvastaiselta kääntää katse sisäänpäin, vaikka vastaus voikin yllättäen löytyä sieltä.

On niin kiusallisen luonnollista päätyä antamaan kaikki oma voima ulkopuolisille ihmisille, asioille… tehdä ulkopuolelta se onnen lähde.

Mutta ei siitä lähtökohdasta käsin voi rakentaa mitään kestävää.

Kun sä annat onnellisuutesi toisten ihmisten käsiin, niin ne räjäyttää sen joka kerta tuusan nuuskaksi. Ne on vähän kuin Frendien Chandler, joka aina pudottaa sen pirun pallon, kun sitä heitellään.

Vääränlaiset ihmiset todistavat sulle kerta toisensa jälkeen, ettei onnellisuus ole toisen ihmisen vastuulla, vaan sulla itsellä. Sama kierre toistuu niin kauan, kunnes sisäistät, että oot kokonainen ihminen myös omillasi. Sulla on ne avaimet.

Elämä testaa toinen toistaan mielenkiintoisimmilla koettelemuksilla, miten paljon oikeasti haluat saada jonkun asian tai tavoitteen toteutumaan. Oon todistanut tän omassa elämässäni vähintään yhtä monta kertaa, kuin oon katsonut läpi Schitt’s Creekin tuottarit.

Elätkö sitku-elämää?

Jos sun Akilleen kantapää onkin laihduttaminen, niin sulla voi olla dominoivana ajatus ”sitku oon hoikka, oon onnellinen”. Tämä surullisen kuuluisa ajatus viestii jo lähtökohtaisesti, ettet usko sun mahdollisuuteen kokea onnellisuutta just nyt. Vaakalukeman muutos ei ole taikasauvan näpäytys kohti parempaa itsetuntoa tai kehonkuvaa.

En haluaisi olla se, joka tän sanoo. Mutta kaiken kokoisissa kehoissa eläneenä, tiedän tän omasta kokemuksesta kivuliaankin hyvin;

länsimaisten kauneusihanteiden ahtaaseen muottiin mahtuminen ei poista elämästä haasteita ja vastoinkäymisiä. Eikä se tee susta rakastettua ihmistä, jos oma pään sisäinen kokemus heijastaa muuta.

Vasta kun osaat päästää irti haaveilemastasi asiasta — ja ymmärrät syvällisesti, miksi toimit aiemmin niin kuin toimit — voit saavuttaa sen. Et voi rakentaa sun kehosta kovin hyvinvoivaa piiskaamalla ja vihaamalla sitä. Ajattelemalla, että ansaitset hyvännäköisen kehon. Olet jo kärsinyt tarpeeksi. Luota muhun — oon jo kokeillut sitä, ei muuten toimi!

Kun paahdat tukka putkella menemään etkä osaa hidastaa, sun keho päättää kyllä lepohetken puolestasi. Siis jos et itse osaa päättää sitä ajoissa. Terveisin “sairastuin keuhkokuumeeseen tai rikoin jonkin kehonosan aina kun meni vähän liian lujaa liian pitkään”. Sit muuten levättiin aina ja huolella — ja oli pakko kohdata viimein ne omat ajatukset, joiden myötä alun perin olin päätynyt suorittamaan. 0/5, en voi suositella.

Elämän kova koulu (heheh) tulee välillä vähän kivuliaammissakin muodoissa eteen. Jokainen vaikeampi ajanjakso elämässä auttaa sua pääsemään lähemmäs sun omaa tietoisuutta ja opit tutustumaan itseesi paremmin. Ota kaikki ilo irti siitä — se on iso mahdollisuus! Sitä kautta ymmärrät, miksi joku vastoinkäyminen elämässä olikin ns. “blessing in disguise”.

Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:

Et voi muuttaa kaikkea kerralla

Miten turvattomuus ohjasi mun elämää ennen?

Lakkaa sabotoimasta itseäsi — mikä onnistumisessa pelottaa?

Edellinen
Edellinen

Onko sulla varaa jättää ainutlaatuisia muistoja keräämättä?

Seuraava
Seuraava

Et voi muuttaa kaikkea kerralla