Kehosi tekee kaikkensa sun eteen — entä sä?
Oletko koskaan tutkaillut, mihin sävyyn puhut itsellesi päivittäin? Haluaisitko itse olla ystäväsi, vai onko itsepuhelusi alentavaa ja epäkunnioittavaa? Kenties katselet itseäsi peilistä kriittisesti ja nappailet käsien väliin tavaraa, mistä ”pitäisi päästä eroon”?
Mietitään asiaa vaikka siltä kantilta, että olisit töissä kiireisellä tuotantolaitoksella. Teet ympäripyöreitä päiviä, taukoja et saa pitää, ja hommia piisaa koko ajan. On sinun ja kollegoidesi vastuulla, että laitos pysyy pystyssä.
Miltä tuntuisi paiskia niska limassa duunia 24/7 samalla, kun saisit ylimmältä johdolta jatkuvasti lokaa niskaan suoriutumisestasi? Sua mikromanageroitaisiin koko ajan. Kuulisit sadattelua siitä, kun et parempaan pysty ja kuinka kelvoton nahjus olet.
Vaikka haluat vilpittömästi tehdä hyvää työnjälkeä ja sulle olisi prioriteetti ykkösenä pitää se laitos pystyssä.
Ethän vaan elä elämääsi siten, että tuo kuvailemani aliarvostettu työntekijä on sun kehosi?
Ihmisen elimistö on oikeasti aika sanattomaksi vetävä kokonaisuus! Sen päätehtävä on pitää ihminen elinvoimaisena. Mikä tahansa kremppa kehossasi onkaan meneillään, niin se venyy ja vanuu ja korjaten tieltään kaikki esteet, mitkä vaan ehtii — jotta sulla olisi mahdollisimman hyvä olla ja toteuttaa itseäsi.
Välillä se voi toki vähän ihmetellä, että mitähän hittoa tuo tyyppi oikein luulee tekevänsä, mutta silti se pyrkii eteenpäin. Mukautuu kaikkeen. Ollakseen samalla aaltopituudella sun mielenmaiseman kanssa.
Kehosi yrittää parhaansa koko ajan niillä resursseilla, mitä sille on annettu
Se mukautuu äärirajoille asti, viimeiseen asti.
Ne pienet, hentoiset hälytysmerkit, mitä kehosi sulle viestittää esimerkiksi armottoman vitutuksen, motivaation puutteen tai unettomuuden kautta, on vain helliä tönäisyjä. Jotta tajuaisit ajoissa hidastaa tahtia ja pitää siitä parempaa huolta.
Jos hellät tönäisyt eivät keikauta venettä toiseen suuntaan, niin keho laittaa lopulta ihmisen vaikka vuodelepoon dramaattisemmilla keinoilla.
Oikeasti sun kehosi haluaa olla paras tiimikaverisi ikinä. Mutta se myös kaipaa välillä vastavuoroisesti sitä kunnioitusta sinun puolelta.
Pakon edessä ei tee hyvää tiimityötä
Ehkä kiskot päivittäin 500 g kitalakeesi juuttuvaa maitorahkaa ja purkkiananasta, vaikka et voi sietää sitä makuyhdistelmää? Saatat ajatella, että se on ainoa tie pysyviin tuloksiin — ruoka on polttoainetta, eihän sen pidä olla hyvää? Eiku...
Ei tarvitse pakottaa itseänsä syömään maitorahkaa, jos siitä ei tykkää. On muitakin proteiininlähteitä. Pidä silmät auki kaupassa, maistele uteliaana uutuustuotteita, innostu uusista makuelämyksistä. Anna itsellesi lupa nauttia. Hemmottele itseäsi. Ruoka saa maistua hyvältä, siihen löytyy kyllä keinot.
Tai treenaat kovia HIIT-treenejä päivästä toiseen, vaikka oikeasti on niin monta rautaa tulessa, että pieni himmailu treeneissä tekisi terää? Anna siihen välillä lupa.
Ajattele, miten siistiä sekin on, että kun teet salilla kovan treenin, niin sun keho pelästyy treenin aiheuttamia lihasten mikrovaurioita niin paljon, että se kasvattaa sun lihakset suuremmiksi — jotta se pärjäisi paremmin vastaisuudessa niitä kovia treenisarjoja takoessasi? Tai entäs se, että saatat jonain päivinä syödä ihan liian vähän proteiinia kokonaistarpeeseesi nähden, mutta ei hätää — kehosi tasapainottaa energiaravintoaineiden saantiakin noin neljän päivän sykleissä.
Et siis kuole kataboliaan, vaikka joskus kävisi kämmäisit syömisten kanssa. Minusta nämäkin ovat kiitollisuuden arvoisia juttuja.
Muista juhlia pieniä onnistumisia!
Onni ei ole 5 kilon, 10 kilon tai edes 40 kilon päässä. Peilikuva voi joskus olla niin vääristynyt, että et edes tajua näyttäväsi hyvältä kuin vasta vuosia jälkeenpäin katsoessasi jotain vanhaa valokuvaa itsestäsi. Ja sitten muistat vihanneesi peilikuvaasi sillä hetkellä. Ja jälkeenpäin kaduttaa, että olisinpa ottanut ilon irti tuostakin elämänvaiheesta.
Saitko lisättyä salilla kyykkysarjaasi 5 kiloa lisää kuormaa? Sujuiko juoksulenkki paljon leppoisammin verrattuna siihen, miten juoksukautta aloittaessasi haukoit happea kuin kala kuivalla maalla?
Jos ketään ei oo lähettyvillä heittämässä yläfemmoja saavutuksillesi, niin tee se itse! Älä odota muilta sitä validaatiota tekemiselle.
Muistathan olla vastaisuudessa lempeä(mpi) kehoasi kohtaan.
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:
