Herkkupäivä vs. intuitiivinen herkuttelu

Onko sulla viikossa tai kuukaudessa tietty päivä, kun annat itsellesi “luvan herkutella” ja odotat sitä päivää, kuin kuuta nousevaa? Näet etukäteen unia kaikista sokeriherkuista, mitä sitten ennalta määriteltynä päivänä saa luvan kanssa vetää kitusiin?

Joillekin se tapa toimii oikein hyvin. Ja jos se toimii, niin sitä tulee ilman muuta jatkaa. Jos sä koet, että herkuttelupäivän tai -aterian jälkeen on helppo palata fiksuihin valintoihin, eikä tämä tapa lisää ruuan ajattelemista palkitsemisen välineenä, niin jes — hyvä juttu.

Miten itse koen herkkupäiväajattelun?

Oman kokemukseni mukaan herkkupäivä on vähän floppi. Sitä saattaa elää koko viikon odottaen vaikka nyt sitä lauantaita (jos se on se “lupa herkutella”, ja kerryttää mielessä etukäteen jotain bucket listia sille päivälle.

No sitten kun se kauan odotettu herkkupäivä koittaa, niin tunnelma vähän lässähtää. Tottakai ne ensimmäiset suupalat aina maistuu parhaalta ja nostattaa mielialaa. Hetkeksi. Kun hetken alkuhuuma on ohi, niin... siinäkö se oli?

Sitä taas kovasti odotettiin koko viikko, eikä ne herkut nyt loppujen lopuksi olleet niin ihmeellisiä. Mutta pitihän ne nyt syödä, kun oli varta vasten hankittu!

Näin oli joskus vuosia sitten, kunnes jätin herkkupäivät taakse ja totesin, että aikuisena ihmisenä osaan itse kuulostella fiiliksiäni ja herkutella sitten kun siltä tuntuu. Mulla on vapaus päättää.

Yksi helpottava tekijä ruokavalinnoissa on kysyä itseltään mahdollisimman usein ennen syömistä: Minkä fiiliksen tämä valinta mulle tuo? Ei pelkästään tässä hetkessä, vaan myös esim. 6 tunnin tai 24 tunnin tähtäimellä?

Miksi rennompi ajattelumalli syömiseen toimii?

Kun pyrit syömään tasapainoisia aterioita pitkin päivää, tiedät ainakin, että sulla on pohjatyö kunnossa ja osaat tehdä parempia päätöksiä, kun se ilmeisin sudenkuoppa on fiksattu. Tasapainoisella aterialla tarkoitan nyt sitä, että mikään makroravintoaine (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat) ei ole unohdettu, vaan sulla on mielellään jokaista makrokomponenttia kullakin aterialla.

Jos vielä normaalin syömisen jälkeen tuntuu, että ylimääräisten herkkujen syöminen on hyvä idea, niin sitten se voi olla ihan hyvä idea. Välillä. Mutta harvemmin niille mikään huutava tarve enää onkaan.

Herkkupäivä on ajatuksena ihan selkeä ja looginen, mutta kun tavoitteena on yleensä just opetella kuulostelemaan omaa kroppaa ja tulla sen kanssa mahdollisimman hyvin samalle aaltopituudelle, niin sitä ajatusta vastaan herkkupäivä kyllä sotii ja pahasti.

Eihän sitä voi koskaan tietää, tekeekö mieli suklaata just ensi viikon lauantaina kello 19.32? Miksi sellainen asia pitää päättää etukäteen ja lyödä lukkoon? Sitten ne herkut hankitaan kotiin silloin herkkupäivänä ja syödään, vaikkei mieli tekisikään.

Tietoinen syöminen ja sen opetteleminen on avain vapaampaan tulevaisuuteen. Ennen kun alat aterioimaan, pysähdy ja kuulostele, mikä fiilis, miten kova nälkä sulla on, ja miten päiväsi on siihen asti sujunut? Onko jotain tunteita, joita ehkä välttelet tai jotka ahdistaa?

Ennen kuin edes vähennät mitään herkuttelua viikon mittaan, opettele tulemaan tietoiseksi omista tavoistasi. Mikä on se ketjureaktio, missä tilanne A johtaa tilanteeseen B? Mitä tekijöitä siinä on taustalla vaikuttamassa ennen, välissä ja jälkeen?

Kontrollista irti päästäminen voi tuntua pelottavalta. Siltikin — ajatellen sellaista läpi loppuelämän kestävää painonhallintaa ja uusien tapojen omaksumista — sitä kannattaa kyllä vakavissaan kokeilla.

"Itsekuri. Sitä enemmän sitä tarvitaan, mitä surkeammat keinot elintapoihin on valittu." - Patrik Borg

Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös:

Miten rakennetaan herkullinen smoothie?

Miksei kuidun merkityksestä puhuta enemmän?
4 nopeaa reseptiä herkkuhampaan kolotukseen