Mä oon kärsinyt mun kontrollin tarpeesta elämässä paljon, koska se vie mut pois aina siitä hetkestä, jota oikeasti elän. Olen joko jäänyt jumiin aiempien elämänkokemusten tuomaan narratiiviin — tai miettinyt tulevaa ja murehtinut asiat kahdesti läpi, eli etukäteen ja sit vielä h-hetkellä, kun olen ensin manifestoinut ne ongelmat toteutumaan oikeasti.

Olin koko lapsuuden ja nuoruusajan kuullut vanhempia ja isovanhempia myöten, kuinka olin aina väärän kokoinen. Ruoka ja liikunta oli lopulta ainoat asiat, missä koin olevani elämässä kuskin paikalla. Laihdutin ensimmäistä kertaa varmaan joskus 15-vuotiaana ja siitä alkoi aikamoinen jojoilu jonnekin 22-vuotiaaksi asti.