Hyvinvoivan äidin takana on paras aviomies
Hän kannustaa mua ottamaan omaa aikaa. Muistuttaa mua lupauksista, joita olen tehnyt itselleni. Pitää mut tilivelvollisena — silleen hyvällä tavalla. Tai no, siinä tivaamisen hetkellä se ärsyttää. Noissa tilanteissa mun tekee mieli kiukutella, heittäytyä lapsen tasolle murjottamaan ja kapinoimaan, että en muuten varmana tee noin.
Mutta oon aina ollut kiitollinen siitä jälkikäteen.
Olen ollut äärimmäisen kiitollinen siitä, että mua puskettiin menemään ja tekemään. Vaikka oli monesti niin lähellä, etten olisi toteuttanut koko asiaa.
Mun aviomies näkee mussa potentiaalia, jota mä en itse aina näe. En voi pukea sanoiksi, miten arvokasta se on. Enkä ole yhtään tottunut siihen aiemmassa elämässä.
Ja toinen on vaan ottanut vastaan. Hän on näyttänyt ettei ole menossa mihinkään, vaikka jatkuvasti olen vuosien varrella testannut, että “no ehkä tämän jälkeen se viimeistään lähtee”.
Tiedostan, että oon todella etuoikeutetussa asemassa. Täällä mä paasaan ruuhkavuosiarjen keskellä eläville äideille, että hei, sun kehonmuokkaus- ja itsesi kehittämistavoitteet on täysin toteutettavissa!
…Ja samaan aikaan siellä ruudun takana sä saatat olla ihan ilman tukiverkostoa, sun puoliso tekee pitkää päivää tai matkustelee paljon — tai kenties olet jopa yksinhuoltaja. Tai teet 3-vuorotyötä. Mitä ikinä sulla onkaan just nyt keikuttamassa venettä — mä näen sut. 💜
Psst… sua saattaisi kiinnostaa myös: